Tämä kuva hahmottaa mielestäni hyvin läheisriippuvuutta ja siihen liittyvää sisäistä tunnetta. Läheisriippuvuus on mielen vankila, jonka oma mieli on luonut. Itsensä näkee kuin vääristyneestä peilistä, voimattomana ja sidottuna. Vaikka kaikki ovet ovat avoinna ja voisi vain lähteä. Mutta ei uskalla. Läheisriippuvuuteen liittyy myös vahva tunne siitä että on uhri. Koska uhrina olemiseen liittyy voimattomuuden kokemus. Haluaisi muuttaa elämänsä, mutta kokee että ei vain pysty siihen.
Kuinka monta kertaa parisuhteemme aikana kuuntelinkaan tätä Anna Erikssonin biisiä:
"Vie täältä pois, pyysit silmin vakavin
Nyt tahdotkin jo takaisin
Teet mitä vaan tyydyn kuvittelemaan
Jos hajotat niin kokoat
Pala palalta, sana sanalta
Riisut multa toivoni haalistuneen (toivoni haalistuneen)
Siivet auenneet, langat irronneet
Kaiken rikki repien mulle sanot sen
Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toisen maailman
Lennän minne haluan
Valot taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee
Häkkisi varjossa kipu katoaa
Kun lakoaa meidän satumaa
Mun elämä vieläkin sun kädessä
Ja avuton kun sydän on
Suunnan kadotan, alas putoan
Pinnan alle piilotan kadotuksen (piilotan kadotuksen)
Portit auenneet, salvat irronneet
Kaiken rikki repien mulle sanot sen
Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toisen maailman
Lennän minne haluan
Valot taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee
Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toisen maailman
Lennän minne haluan
Valot taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee
Tahdon uuden elämän
Vihdoinkin sen käsitän
Tahdon toisen maailman
Lennän minne haluan
Valot taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee"
Minulta kesti melkein 30 vuotta ennen kuin vapauduin omasta kultaisesta häkistäni. Tähän mahtui myös useita epäonnistuneita lähtemisyrityksiä. Mutta minä pystyin siihen. Ja niin pystyt sinäkin. Voit lentää minne haluat.
