”Korkeampi voima, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat
joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa ne asiat jotka voin ja viisautta erottaa nämä
toisistaan”. Tämä tyyneysrukous on läheisriippuvaisten ja muidenkin
riippuvaisten (AA, ACA) parantumistyön ytimessä. Voi kuinka pitkään yritinkään
muuttaa aviopuolisoani. Kunnes vihdoin tajusin, että voin muuttaa vain itseäni.
Ja ymmärsin myös, että olin yrittänyt uudelleen luoda lapsuudenperheeni
olosuhteet, jotta voisin ikään kuin ”kirjoittaa uudelleen” lapsuuden tapahtumat
ja saada sen onnellisen lopun, jota lapsuudenperheessäni en saanut. Harmi vain,
että aloin ymmärtää tämän niin myöhään, vasta keski-iässä. On niin
helppoa pettää itseään ja hukuttaa kaikki epämieluisat ajatukset arjen
tohinaan, työssä käyntiin ja lasten hoitoon. Entinen puolisoni oli kuin isäni, samassa
ammatissa, kova juomaan. Tätä juomista aloin sitten kovalla vimmalla hänessä
parantamaan, saarnaamaan ja puuttumaan. Ja tästä saimme vuosikymmeniksi
kestoaiheen riitoihimme, riitoihin, joita lapset sivusta seurasivat.
Lopulta kun teini-ikäiset lapseni alkoivat oireilla, aloin ymmärtää, että elämäni ei ollutkaan niin hienoa ja
täydellistä kuin olimme puolisoni kanssa itsellemme uskotelleet. Lasten
ongelmat olivat minulle totaalinen herätys. Hakeuduin anonyymien
läheisriippuvaisten kokoukseen. Ja aloin pikku hiljaa ymmärtää, että
parisuhteemme ei todellakaan ollut normaali. Kyseessä oli traumasuhde. Tässä on traumasidoksen ydin. Olin
lapsuudenperheessäni tottunut juurikin tällaiseen vuoristorataan, mentiin
tunteissa laidasta laitaan, koskaan ei ollut tasaista ja tasapainoista. Tämä
oli siis vain tuttua jatkumoa lapsuuden tunteisiini. Minulle rakkaus oli yhtä
kuin tuska ja kipu. Epämiellyttävien asioiden sietämistä niiltä ihmisiltä,
joiden olisi pitänyt ehdoitta rakastaa minua. Jumissa olemista ja uhrina olemisen
tunnetta. Rajojani ei kunnioitettu silloin kun olin lapsi. Äitini luki
päiväkirjaani, hän haukkui minua ja ylitti myös fyysisen koskemattomuuden
rajat. Jos pystyi, hän otti kaikki rahani ja käytti ne alkoholiin. Puolisoni
ylitti myös rajojani, jos olin eri mieltä kuin hän, hän huusi minulle, jotta
saisi tahtonsa läpi. Hän ei koskaan käynyt minuun fyysisesti käsiksi, mutta
käytti kyllä henkistä väkivaltaa. Aluksi en edes ymmärtänyt sen olevan henkistä
väkivaltaa. Olinhan niin tottunut siihen, että rajojani ylitetään ja ylitseni
kävellään. Olin tottunut olemaan uhri.
Traumasidoksen vaiheet ovat:
- Rakkauspommitus: Hyväksikäyttäjä antaa uhrille liiallista huomiota ja lahjoja, mikä luo syvän kiintymyksen.
- Luottamus ja riippuvuus: Uhrista tulee riippuvainen hyväksikäyttäjästä, joka sulkee pois muut tukimuodot.
- Kritiikki: Hyväksikäyttäjä alkaa arvostella ja vähätellä uhria.
- Manipulointi ja gaslighting: Hyväksikäyttäjä käyttää manipulointia ja gaslightingia saadakseen uhrin epäilemään itseään.
- Luovuttaminen: Uhrista tulee alistuva ja hän yrittää välttää konflikteja.
- Itsensä menettäminen: Uhrista tulee niin riippuvainen hyväksikäyttäjästä, että hän menettää oman identiteettinsä.
- Riippuvuus kierrosta: Hyväksikäyttäjä aloittaa kierteen uudelleen, mikä tekee siitä vaikeampaa uhrille lähteä
https://www.narsisminuhrientuki.fi/lahisuhdevakivalta/traumasidos/
