Erokokemuksen uudelleenmäärittely

 

Tänä kesänä olen lukenut Tony Robbinsin kirjoja, viimeisin jonka luin oli nimeltään Rajaton voimasi, tavoitteet ja onnistuminen. Vaikutelmani hänestä oli aluksi melko muovinen super valkoisine pepsodent-hymyineen, mutta täytyy sanoa, että hänen kirjansa ovat kyllä tehneet vaikutuksen ja muuttaneet tuon alun ennakkoluulon. Hän kirjoittaa tuossa kirjassaan seuraavaa:

”Me kaikki tunnemme ihmisiä, joista on karille ajautuneen romanssin jälkeen tullut huomattavan varovaisia ja pelokkaita. Kenties heidät on jätetty piittaamattomasti tai heitä on loukattu ja he päättävät vetäytyä kuoreensa parisuhdeasioissa. Fakta on, että päättynyt parisuhde tuotti heille enemmän iloa kuin tuskaa. Sen vuoksi siitä oli niin vaikea luopua. Mutta hyvien muistojen häivyttäminen ja ikäviin muistoihin keskittyminen asettaa kokemuksen mahdollisimman huonoon kehykseen ja nostaa siinä esiin mahdollisimman kurjia asioita. Ajatuksena on muuttaa kehystä, nähdä suhteen tuottama ilo, hyöty ja kasvu. Sitten voidaan lähteä etenemään positiivisesta eikä negatiivisesta kehyksestä ja voimaantua luomaan yhä parempi parisuhde tulevaisuudessa. Mietipä hetken verran elämässäsi eteen tullutta kolmea haastavaa tilannetta. Miten monella eri tavalla voit nähdä kunkin niistä tilanteista? Miten monella tavalla voit kehystää ne? Mitä opit tarkastelemalla tilanteita eri tavoilla? Miten tämä vapauttaa sinut toimimaan eri tavoilla?

Tämä kappale kirjassa iski kuin tuhat volttia. Nyt haluan muuttaa kehyksen ja nähdä suhteen tuottaman ilon, hyödyn ja kasvun. On totta, että jos parisuhde olisi tuottanut vain pelkkää tuskaa, siitä ei olisi ollut niin vaikeaa lähteä. Faktaa on, että koin entisen puolisoni kanssa elämäni suurimmat ja hienoimmat asiat yhdessä. Kun aloimme rakentaa yhteistä elämäämme, olimme kaksi nuorta, joilla ei ollut mitään. Koimme yhdessä toiselle paikkakunnalle muuttamisen, ensimmäiset hyvät, vakituiset työpaikat. Ostimme yhdessä ensimmäisen talon. Saimme yhdessä lapsia ja loimme perheen yhteiset tavat ja perinteet. Koimme yhdessä joulut ja merkkipäivät, sukulaisten syntymät ja kuolemat, ristiäiset, rippikoulut, ylioppilasjuhlat ja hautajaiset. Sairaudet, ilot ja surut. Lasten koulun aloitukset, työpaikan vaihdokset, kaikki suuret asiat. Ja lopulta eron ja perheen hajoamisen aiheuttaman tuskan.

Entä mitä hyvää tästä kaikesta on seurannut? Miten olen kasvanut tämän kaiken seurauksena? Olen oppinut, että elämää ei voi elää vain toisten kautta tai heidän vuokseen. Että meillä jokaisella on vain yksi elämä ja me itse luomme siitä sellaisen kuin haluamme. Olen oppinut puolustamaan itseäni. Olen oppinut arvostamaan itseäni. Olen alkanut pitää huolta niin fyysisestä kuin psyykkisestä kunnostani. Minulla on rehellisemmät suhteet lapsiini. Minulla on rauha. Kotini on pieni, mutta kaunis ja rauhallinen. Saan nukuttua, koska minulla ei enää ole jatkuvaa sisäistä ristiriitaa ja sen vatvomista pitäisikö erota vai ei. Olen kohdannut pahimmat pelkoni ja löytänyt sisäisen rohkeuteni. Ja ennen kaikkea, minulla on VAPAUS.

Minulla on vapaus tehdä mitä haluan, kenen kanssa haluan ja milloin haluan. Saan päättää omasta ajan- ja rahankäytöstäni. Saan tehdä asiat sillä tavalla kuin haluan, eikä kukaan arvostele siitä, miten ne on tehty. Pystyn katsomaan itseäni peilistä ja seisomaan omien tekojeni takana. Minulla on vihdoin ollut aikaa käsitellä menneitä suruja ja tehdä surutyötä. Tiedän nyt, mitä ihmissuhteissa haluan ja mitä en halua. Olen löytänyt rajani suhteessa itseeni ja toisiin. Olen löytänyt jälleen itseni ja opettelen rakastamaan itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen myös löytänyt kadoksissa olleen naiseuteni ja intuitioni. Olen löytänyt tunteeni ja sisäisen ääneni. Aion myös kuunnella tunteitani, enkä enää koskaan toimia itseäni vastaan. Aion olla itseni paras ystävä ja toivottavasti saada myös muita ystäviä paljon lisää! Aion toimia positiivisena esimerkkinä omille lapsilleni, jotta he oppisivat rakastamaan itseään terveellä tavalla.

Tämän postauksen kuvana on kuva Robbinsin kirjasta (uudelleenmäärittelyn 6 askelmaa). Teen nyt harjoituksen, jossa uudelleenmäärittelen ajatukseni erosta tuon prosessin avulla. Koska ajatukseni ovat keskittyneet negatiivisiin puoliin, haluan uudelleen määritellä sen, mitä ero merkitsee minulle. Yhteiskunnassa ylipäätään nähdään edelleen ero hyvin voimakkaasti epäonnistumisena ja mielestäni suhtautuminen eroon pitäisi uudelleenmääritellä laajemminkin.

1.       Mene sisään siihen mielen osaan, joka on ollut vastuussa kyseisestä käyttäytymismallista -->Minun mielessäni eroa ajattelee epäonnistumisena se osa minusta, joka on ehdollistettu ajattelemaan, että nainen on arvokas vain ollessaan parisuhteessa miehen kanssa. Tätä ajatusta tuutataan hyvin voimakkaasti joka puolelta, ei tarvitse kuin katsoa tv:n ohjelmatarjontaa, niin siitä voi päätellä mikä on naisen elämän tärkein tehtävä (päästä naimisiin ja hyväksytyksi miehen taholta) Esim. pelkästään tänään kun kirjoitan tätä tv:stä tuli unelmahäät, sinkkuillallinen, jokin romanttinen elokuva, say yes to the dress jne….Yhteiskunta yrittää myös tuutata ajatusta, että vain lisääntymisikäinen nainen on arvokas ja että kaikki 50 lähentelevät naiset voivat pikku hiljaa kadota takavasemmalle, koska heidän tärkein tehtävänsä synnyttäjänä on ohi ja he ovat tämän myötä yhteiskunnan (miesten) silmissä hyödyttömiä. Tämä osa minusta on joutunut eron myötä määrittelemään uudestaan sen kuka ja millainen on ja löytämään oman arvonsa yksinään omana yksilönä. Yhteiskunta myös luo painetta siihen, että vain perhe on arvokas yksikkö, sille annetaan erilaisia vero, ym. alennuksia ja sinkut ovat vain jotain epäonnistunutta massaa, johon ei kannata panostaa. 

2.       Luo merkinantojärjestelmä -->Kun huomaan tuntevani epäonnistumisen tai kateuden tunnetta, kun muut kertovat perhelomistaan ym. asioista, pitää herätä huomaamaan, että ehkä se heidän täydellinen lomansa ei ollutkaan ihan niin täydellinen, vaan kenties se menikin riidellessä niistä samoista asioista, joista on riidelty jo 20 vuotta. Aika moni avioliitto päättyy elokuussa eroon piinallisen yhteisen kesäloman jälkeen… Mutta se saadaan toki näyttämään ihan täydelliseltä ulospäin. Eli pitää herätä jos / kun huomaan tuntevani noita epäonnistumisen tunteita. 

3.       Selvitä HYÖDYT (jotka eivät ehkä ole tietoisen mielen saatavilla) -->Tässä tapauksessa hyödyt ovat ennen kaikkea vapaus. Vapaus elää elämään niin kuin itse haluan. Jos nyt ajattelee tuota edellistä kesäloma-esimerkkiä niin en joudu jatkuvasti neuvottelemaan kaikesta jonkun kanssa, tai ehkä tekemään sellaisia asioita, joita en haluaisi tehdä, vain siksi että olen parisuhteessa ja yritän joko välttää riitaa tai miellyttää toista. Että minun ei tarvitse loman jälkeen palata töihin jo valmiiksi väsyneenä kaiken kesälomalla tapahtuneen riitelyn ja vänkäämisen jälkeen, vaan olen oikeasti levännyt. Olen myös parempi äiti lapsilleni, kun energiani ei mene parisuhteen ongelmien hoitamiseen. Elämässäni on rauha. Että sain myös omaa aikaa ja yksinäisyyttä, pystyin lukemaan kirjoja, vain olemaan, ilman että joku on koko ajan joko pyytämässä huomiotani tai pyytämässä minua tekemään jotain hyväkseen. Ehkä kesäloma budjettini oli pieni, enkä päässyt ulkomaille johonkin hienoon kohteeseen josta olisin voinut randomisti kehuskella työpaikan kahvihuoneessa, mutta se pieni lomaretki jonka pystyin järjestämään kotimaassa oli sitäkin kivempi 😊 ei draamaa, ei riitoja, vain rentoutumista. 

4.       Pyydä mielen luovaa osaa yhteistyössä kyseistä käyttäytymismallista vastuussa olevan osan kanssa löytämään kolme muuta keinoa saada samat hyödyt. -->Jos olisin parisuhteessa, nuo samat hyödyt voisin saada, jos olisin yhdessä kumppanin kanssa, jonka kanssa voisin tuntea myös vapautta. Joka ymmärtäisi, että kaipaan parisuhteen lisäksi myös omaa aikaa. Joka itsekin osaisi olla yksin ja kaipaisi myös omaa aikaa. Joka ei olisi mustasukkainen tai omistushaluinen, vaan ymmärtäisi, että haluan lomalla tavata myös omia ystäviäni. Jolla olisi myös omia ystäviä ja omia harrastuksia parisuhteen lisäksi. Jonka kanssa oleminen olisi helppoa ja rentouttavaa. Jonka kanssa yhdessä oleminen tuntuisi siltä että on rauha. Ja että tuntisin oloni paremmaksi oltuani yhdessä hänen kanssaan. Että voisimme yhdessä käydä kesälomareissulla ja seikkailla uusissa paikoissa ja jakaa nuo kokemukset ja nauttia niistä. 

5.       Johdonmukaisuustarkistus: Onko mielessä osia, jotka ovat tätä vastaan?-->Tuo mielen osa, joka on ehdollistettu siihen, että naisen tarkoitus on olla vain hyvä vaimo ja äiti on kyllä todella syvään iskostettu. Minun suvussani ei esimerkiksi koskaan erottu. Näin miten sukulaispariskunnat olivat yhdessä, toistivat toksisia käytösmallejaan ja selkeästi kärsivät yhdessä, mutta eroaminen ei vain ollut vaihtoehto. Se oli vain edelleen niin suuri häpeä ja epäonnistuminen, että sitä ei vaan yksinkertaisesti tehty. Piste. Mieluummin vaikka salassa petetään sitä puolisoa, kuin erotaan. Olen myös lapsuudessa kohdannut sitä ajattelua, että eronneen perheen lapset ovat jotenkin leimattuja ja huonompia kuin ns. ydinperheen lapset. Joten se osa minusta, johon tämä ajattelu on iskostettu, vastusti hyvin pitkään eroa, koska en halunnut tuota leimaa omille lapsilleni. Ns. onnelliset ydinperheet voivat olla hyvin vahingollisia lapsille, jos niissä ei vanhemmat oikeasti rakasta toisiaan. 

6.       Pyydä kyseisestä käyttäytymismallista vastuussa olevaa mielen osaa ottamaan vastuu vaihtoehtoisten käyttäytymismallien aktualisoinnista ja pyydä ihminen kokemaan muuttunut käyttäytymismalli -->Olen itse kokenut tänä kesänä sen, miten hyvä minun on ollut olla, vaikka olen eronnut, koska olen vapaa tekemään mitä haluan. Tätä uudelleenmäärittelyn mallia voi käyttää mihin tahansa muuhunkin asiaan. Kaikista kokemuksista, niin pahoilta kuin ne saattavatkin tuntua, voi aina oppia jotain. Ja ne voivat auttaa kasvamaan vahvemmaksi ihmiseksi.

Minulla on kuva minusta ja entisestä puolisostani piilossa laatikossa. Se on hääkuva ja kultakehyksissä. Näytämme siinä niin nuorilta, onnellisilta ja toiveikkailta. Nyt huomaan, että niin kuin Anna Puun laulussa sanotaan, pystyn muistamaan entisestä puolisostani kaiken hyvän. Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin. Minulla on tallessa myös helmikorut ja helmikaulanauha joita pidin ylläni häissämme. Minulla on samassa paikassa tallessa myös valkoinen kivi, jonka otin meidän yhteisen talon pihasta sinä päivänä kun muutin sieltä pois. Tässä vielä Anna Puun laulun sanat:

Voisin puhuu susta pelkkää pahaa
Mut se ei auta
Se ei auta ketään
Ja mä en jaksa vihata
Mä en jaksa vihaa sua enää

Voisin sanoo satutit mua eniten
Mut se ei muuta
Se ei muuta mitään
Ja mä en jaksa itkee
Mä en jaksa itkee sun perään

Nyt kun katson tätä kuvaa
Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan
Tai mitään yhtä suurta kokemaan
En saanut onnellista loppuu
Mut mä laitan sen kultareunuksiin

Mut mitä jos mä kerron sulle siitä
Että oon ookoo
Kaikki on ookoo
Ja mulla ei tuu ikävä
Niin usein ei tuu ikävä enää

 Nyt kun katson tätä kuvaa

Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan
Tai mitään yhtä suurta kokemaan
En saanut onnellista loppuu
Mut mä laitan sen kultareunuksiin

T