Kiltit tytöt pääsee taivaaseen osa 2

Tässä kuvassa voisi olla tavoite mihin tähdätä, olla sekä feminiininen että voimakas. Olla leijonan rohkeudella oma itsensä, eikä yrittää kameleontin tavoin muuttua toisten mukaan. Oppia olemaan kiltti terveellä tavalla, ilman että uhraa itsensä. Joten jatketaanpa tätä kiltteydestä pois opettelemisen aihetta jonka edellisessä blogipostauksessa aloitin. Nuorempana olin vähän kuin kameleontti, muutuin aina sen mukaan, kenen seurassa olin. Käänsin helposti keskustelun toiseen ihmiseen ja pois itsestäni. En oikein itsekään tiennyt, kuka ja millainen olin. Jotta voisit olla aidosti mitä olet, sinun pitää omistaa se mitä olet, mistä pidät, mihin uskot, minkä takana seisot ja mitä ajattelet ja tunnet kullakin hetkellä. Se tarkoittaa, että olet tietoinen näistä asioista ja elät elämääsi niiden mukaan. Se tarkoittaa, että ne merkitsevät sinulle enemmän kuin toisten näkemykset, tykkäykset tai uskomukset sinusta. Jotta voit olla aidosti mitä olet, sinun pitää tietenkin ensin tietää itse, mitä olet.

Ohessa Aziz Gazipuran kirjasta Not Nice (2017) testi, jolla voit selvittää tätä asiaa. Ota päiväkirja tai muut muistiinpanot ja kirjaa vastauksesi jokaiseen kysymykseen. Kirjoita pari minuuttia putkeen, pysähtymättä tai miettimättä liikaa tai analysoimatta mitä kirjoitat. Tämä on vain sinulle itsellesi, ei jotain mitä tullaan arvostelemaan.

Mitä rakastat? (Mistä pidät, mitä arvostat ja minkä tekemisestä nautit)

Mitä vihaat? (Mistä et pidä, mikä ärsyttää sinua, häiritsee sinua tai saa sinut suuttumaan)

Mihin uskot?

Mikä on hienoa sinussa? (Mitkä ovat vahvuutesi, positiiviset piirteesi, omituisuutesi. Mikä tekee sinusta sinut?)

Mikä on tarkoituksesi? (Miksi olet täällä? Mitä aiot tehdä)

Tein tämän itsekin, mutta en nyt jaa omia vastauksiani tähän. Tämä oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen tehtävä. Tiedostan sen, että en tuo kaikkia puolia itsestäni esiin, vaan kätken ne varsinkin vierailta ihmisiltä. Ehkä pelkään, että minua pilkataan tai noita asioita käytetään minua vastaan jotenkin. Tiedostan senkin, että kätken aika paljon feminiinisiä puoliani, koska niitä ei arvosteta nyky yhteiskunnassa. Nyky-yhteiskunta arvostaa suorittamista, kovaa tavoitteisiin pyrkimistä hinnalla millä hyvällä. Feminiiniset ominaisuudet kuten intuitio ovat vähän sellaisia asioita, joille naureskellaan. Feminiininen energia on rentoa, soljuvaa ja sellaista joka keskittyy olemiseen. Kuka arvostaa tällaista energiaa? Koko ajan pitäisi olla saavuttamassa ja tekemässä jotain ja tiedostan hyvin myös tuon sisäisen pakon itsessäni.

Sen lisäksi, että tiedät millainen olet, sinun on myös saatava selville mitä haluat. Esimerkiksi hankalissa konfliktitilanteissa, jos toimintamallisi on jäätyä ja olla hiljaa (kuten minulla) voi kyse olla myös siitä, että et itsekään tiedä, mitä tilanteessa haluat. Voi olla myös, että jos tapanasi on hiljentää epämieluisat tunteet (kuten minulla) voi olla melko haasteellista saada selville, mitä oikeasti haluat. Eli jotta saat selville, mitä oikeasti sisälläsi haluat, sinun pitää kuunnella itseäsi ja tunteitasi. Vaikeassa konfliktitilanteessa yritä kääntää huomio itseesi ja tuntea mitä tunteita tilanne sinussa herättää. Ja kunnioittaa tuota tunnetta yrittämättä vähätellä tai sulkea sitä pois. Huomaa sisäinen vastustus itsessäsi. Se voi tulla esiin esimerkiksi ärtyneisyytenä tai kärsimättömyytenä, mutta sen viesti on: En pidä tästä mitä nyt tapahtuu. Tämä on täysi vastakohta sille normaalille kiltin ihmisen ohjelmoinnille, joka kehottaa sinua olemaan joustavampi, vähemmän tuomitseva ja rennompi. Muista, että tunteilla on aina tarkoitus. Ja ne yrittävät kertoa sinulle jotain.

Kun olet tunnistanut, että sinussa herää vastustusta jossain tilanteessa, sitten sinun pitäisi selvittää, mitä tilanteessa haluat. Kysy itseltäsi; mitä tässä nyt tapahtuu? Miksi olen poissa tolaltani? Ja tärkein; minkä haluaisin olevan toisin? Jos esimerkiksi kumppanisi tekee jotain, joka ärsyttää sinua, kiinnitä huomiota käytökseen, joka aiheuttaa sinussa ärtymyksen. Jos sinua esimerkiksi ärsyttää se, että kumppanisi on liikaa puhelimella, mieti miksi se ärsyttää sinua? Ärsyttääkö itse puhelimen käyttö, vai se, että sinä haluat häneltä enemmän huomiota? Vai onko ärsytyksen aiheuttama tunne mustasukkaisuus? Mustasukkaisuuden takaa taas voi löytyä hylätyksi tulemisen pelko tai huono itsetunto. Voi olla, että luulet olevasi ärsyyntynyt jostain, mutta taustalta paljastuukin jotain ihan muuta. Voi olla, että lapsuudessasi olet joutunut unohtamaan omat tarpeesi ja sen mitä sinä haluat ja kääntämään katseesi jatkuvasti muiden tarpeisiin, kuten minun tapauksessani oli. Silloin omien tarpeiden tunnistaminen voi olla melko haastavaa. Kun keskittyminen on aina ollut muissa.

Nämä kaksi edellistä vaihetta ovat valmistautumista siihen, että tuot tunteesi esiin. Tässä kohtaa kannattaa yrittää tuoda ne tunteet esiin mahdollisimman neutraalilla tavalla. On ok tuntea tunteet voimakkaana sisällä, mutta jos esim. tuot puolison käynnykän käytöstä aiheutuneen ärtymyksen esiin hyvin vihamielisesti ja syyttelevästi, se saa vaan hänet asettumaan puolustuskannalle ja taistelemaan vastaan. Ei tunteita tietenkään kokonaan voi eikä kannata kätkeä, koska sekään ei olisi rehellistä. Jos hymyillen kerrot asiasta, joka aiheuttaa sinussa suurta vihaa, aiheuttaa se takuulla hämmennystä toisessa. Mutta pitää yrittää välttää äärimmäisyyksiä. Voit tuoda tunteesi esiin neutraalisti esimerkiksi sanomalla: huomasin että olet aika paljon kännykällä. Kun käytät minä-muotoa, se saattaa helpottaa asian esiin tuomista neutraalilla tavalla ja ärsyttää toista vähemmän. Jos ensimmäisenä sanot: Sinä olet aina käynnykällä, se saa toisen takuulla nousemaan jaloilleen. Myös äänensävyllä, ilmeillä ja eleillä on tosi paljon merkitystä. Saman lauseen voi sanoa kahdella täysin erilaisella tavalla ja saada aikaan täysin erilaisen vaikutuksen. Jos pysyttelet minä-muodossa, kyse on sinun tunteistasi ja toisen on mahdotonta alkaa niitä kiistämään, koska kyse on sinun kokemuksestasi. Yritä pysyä jopa uteliaana sen suhteen, miksi toinen toimii niin kuin toimii. Sillä tavalla saat selville, mitä hän haluaa ja pystytte yhdessä keksimään ratkaisun. Ymmärrän, että tämä voi olla todella vaikeaa, jos itse tunnet voimakkaita tunteita, kuten vihaa sisälläsi.

Kun olet konfliktitilanteessa toisen kanssa, yritä hidastaa reagointiasi tilanteessa. On liian helppoa tilanteen kuumentuessa vain antaa tulla täydeltä laidalta ja alkaa syyttelemään.  Kun kuuntelet toista, yritä todella kuulla. Voit esimerkiksi esittää tarkentavia kysymyksiä, jotta todella ymmärtäisit toisen näkökannan. Haastavissa tilanteissa toinen voi puolustuskannalle mennessään kiistää kaiken, mitä hänelle sanot. Konfliktitilanteissa sillä kuka on faktoissa oikeassa ei ole tärkein merkitys, vaan yhteydellä ja kuulluksi tulemisella. Joka tapauksessa, vaikka toinen ei myöntäisi millään tavalla olevansa väärässä, on tärkeää sinun kannaltasi, että saat kerrottua minkälainen vaikutus hänen käytöksellään on sinuun. Vielä tärkeämpää on kertoa mitä haluat ja työskennellä yhdessä ratkaisu, joka toimii teille molemmille. Tämä on ollut minulle todella vaikea asia. Minun on ollut vaikeaa kertoa toiselle, minkälaisia tunteita hänen käytöksensä minussa herättää. Mieluummin yleensä olen vaan vaiennut. Ja tämä on johtanut juurikin siihen sisäisen kaunan kertymiseen. Ja se ei ole ihmissuhteissa hyvä asia. Omista tunteistaan kertominen on pelottavaa. Se on haavoittuvaista. Siinä myös tietyllä tavalla menettää kontrollin. Ja sekin on ollut minulle todella vaikeaa. Sen paljastaminen, että en ole jokin ylimaallisen hillitty ja hallittu henkilö. Tästä olen saanut myös joskus palautetta.

Kun tarkkailet itseäsi konfliktitilanteessa, on se myös mahtava tilaisuus saada selville asioita itsestäsi ja siitä, mitä ”nappuloita toinen painelee” sinussa. Ja myös siitä, minkälaisia asioita sinun pitää vielä kohdata ja parantaa itsessäsi. Tuossa kännykkäesimerkissä voisit esimerkiksi sanoa: kun olet paljon kännykällä, tunnen itseni yksinäiseksi tai hylätyksi. Huh, kuulostaapa todella pelottavalta! Tuossa antaudut todella haavoittuvaan asemaan. Mutta tuosta lauseesta puuttuu myös kaikki syyttely toista kohtaan, toteat vain miltä hänen käytöksensä saa sinut tuntumaan. Ja kun kerrot miltä sinusta tuntuu, luot yhteyden toiseen. Ja mahdollisuuden työstää ratkaisua. Jos esimerkiksi haluaisit jakaa jonkin asian toisen kanssa ja hän on jatkuvasti kännykällä eikä kuuntele sinua. Voit sanoa: Voisinko saada huomiosi hetkeksi? Haluaisin kertoa sinulle yhden asian. Eli kerro mitä sinä haluat.

Se, että kerrot mitä sinä haluat, ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että saat sen. Joka tapauksessa asian tuominen esiin ja siitä keskustelu voi saada sinut tuntemaan olosi paremmaksi. Jos aina vain lakaiset kaiken maton alle, jossain vaiheessa maton alla on niin paljon roskaa, että se ei enää pysy piilossa, vaan leviää ympäri kämppää. Viimeinen vaihe sen jälkeen kun olet kertonut mitä haluat olisi ratkaisuun pyrkiminen. Tässä kännykkäesimerkissä voisit vaikka ehdottaa, että saisit kumppanisi kanssa vaikka tietyn aikamäärän jolloin kumpikaan ei katso kännykkäänsä. Sitten voit kysyä häneltä, sopiiko se hänelle. Tällöin hänellä on mahdollisuus itse vaikuttaa tuohon ratkaisuun ja sen toteutukseen. Ja se saa hänet paremmin myös sitoutumaan siihen, kun hänellä on itse mahdollisuus vaikuttaa sovittuihin asioihin.

 Sen pyytäminen mitä haluan, on ollut minulle tosi vaikeaa ja aiheuttanut jonkinlaista syyllisyyttä. Tämä taas liittyy heikkoihin rajoihin. Tämän taustalla on ajatus, että ei pitäisi haluta niin paljon ja että toisten ihmisten tarpeet ovat tärkeämpiä kuin omasi. Tämä on yksi kiltin ihmisen strategian ydintä; pysy pienenä, pysy turvassa, anna toisille aina kaikki mitä he haluavat jotta he rakastaisivat sinua. Ole kiltti ja näkymätön tyttö ja anna vaan enemmän niin toiset varmasti rakastavat sinua. Harmi vaan, että se ei mene niin. Mitä ”kiltimpi” olet, sitä vähemmän sinua arvostetaan ja kunnioitetaan ja sitä enemmän ylitsesi kävellään. Toinen syyllisyyttä aiheuttava asia voi olla se, että koemme olevamme toisille taakka, jos pyydämme heiltä jotain. Ajattelemme, että heillä on yhtä heikot rajat kuin meillä ja että he eivät pysty halutessaan sanomaan ei, jos pyydämme jotain mitä haluamme. Pelkäämme, että he ovat painostettuja sanomaan kyllä vaatimuksiimme ja ovat sitten salaa vihaisia. Joten emme joko kysy / pyydä olleenkaan tai teemme kaiken itse ja kaiken aikaa sisäinen kaunamme kasvaa. Tai sitten kysymme ja tunnemme sen jälkeen olomme todella syylliseksi ja huonoksi. Jos toinen tekee niin kuin haluamme, saatamme myös pyydellä anteeksi tai olla ylikiitollisia, joka saa sekä tämän toisen henkilön, että itsemme tuntemaan olomme vaivaantuneeksi ja huonoksi.

Yleisesti ottaen antaminen ihmissuhteissa on hyvä asia. Mutta antamisen ei pidä tarkoittaa vain antamista, vaan myös vastaanottamista. Jos me vain annamme ja annamme eivätkä omat tarpeemme koskaan täyty, meistä tulee kaunaisia ja sairastumme burn-outiin. Jotta voisimme olla todella anteliaita ihmisiä, meidän täytyy pitää huoli myös siitä, että omat tarpeemme täyttyvät ja oppia vastaanottamaan toisilta. Ja tehokkain tapa täyttää tarpeemme, on kysyä suoraan mitä haluamme. Veikkaan, että aika moni nainen putoaa tähän ansaan, jossa antaa kyllä itsestään miehelleen, lapsilleen, työpaikalleen, yhdistyksille jne…pyytämättä itselleen mitään. Tähän yhteiskunta ja äitimyytti myös tehokkaasti naisia valmentaa. Naisen pitäisi pystyä hoitamaan sekä koti että työ ja ottamaan yksin vastuu lapsista. Naiset yrittävät selviytyä tästä ylivoimaisesta kuormasta täydellisesti ja se johtaa sitten piilossa olevaan kaunaan ja marttyyrimäiseen käytökseen. Avain siihen, että voit antaa itsellesi luvan pyytää mitä haluat tiivistyy näihin kolmeen totuuteen:

1.       Sinun tarpeillasi on väliä

2.       Sinun pitää olla omien tarpeittesi asianajaja (kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi)

3.       Toiset oikeasti haluavat täyttää tarpeesi (jos annat heille siihen mahdollisuuden)

Kaunan kaava on seuraava:

Antaminen + Ei ole oikeasti valinnanvapautta asian suhteen=kauna

Eli jos annat liikaa ja sinusta tuntuu, että sinulla ei ole vapautta valita miten tai kuinka paljon annat, syntyy kaunaa (joka on vihan eräs muoto). Antaminen toki on olennainen ja tärkeä osa esimerkiksi parisuhdetta ja lasten kanssa vaakakuppi varmasti menee niin, että pitää antaa enemmän ja aika usein joutuu myös työntämään omat tarpeet syrjään. Avaintekijä lienee siinä, joudutko antamaan painostettuna tai jonkun vaatimuksesta. Usein tuo painostus ei edes ole kovin näkyvää. Joskus painostus voi myös olla sisäistä ja perustua omaan tarpeeseen miellyttää toisia ja tulla hyväksytyksi. Jos kiltteyden ohjelmointi on sinussa kovin syvällä, saattaa olla ettet edes huomaa olevasi vihainen. Jos omistat ”varjominäsi” ja puhut omasta puolestasi vapaasti ja suoraan sille henkilölle jota se koskee, voitte ehkä ratkaista asian yhdessä. Jos et, se näkyy passiivis-aggressiivisena käytöksenä, vetäytymisenä tai toisen henkilön tuomitsemisena. Minun varjominäni esimerkiksi on sellainen todella ärsyttävä boss-lady. Kovaääninen, toisten mielipiteistä välittämätön, määrätietoinen, päälle puhuva. Sellainen todella ei-empaattinen henkilö. (Minulla on juurikin nyt mielessäni tällainen ihan todellinen henkilö jonka tunnen) Tätä varjominää en koskaan päästä pintaan, mutta tämä on se varjopuoli, joka minussakin varmasti sisällä on. Ja tämä minun pitäisi myös hyväksyä ja hänen voimaansa käyttää hyväkseen. Eli aion päästää hänet esiin, mutta vähän suodatettuna versiona 😊 Jokaisessa ihmisessä nimittäin on tällainen varjominä, joka omaa piirteitä joita ei voi itsessään hyväksyä. Jos on jokin ihmistyyppi, jonka kanssa sinun on vaikea tulla toimeen, todennäköisesti hän omaa juurikin noita varjominäsi piirteitä. Asiat, joita hänessä inhoat, ovat asioita, joita et itsessäsi hyväksy. Joskus, jos viha on todellinen tabu sinulle, saatat sulkea koko vihan pois tietoisuudestasi jollain vielä voimakkaammalla defenssimekanismilla, kuten ahdistuksella ja masennuksella tai paniikki-kohtauksilla. Tai sitten alat tuntea kroonisia kiputiloja siellä sun täällä. Ihminen on kokonaisuus ja tukahdutetut tunteet etsivät jonkin ulospääsy väylän, vaikka sitten fyysisesti.

Sinä olet vastuussa omien tarpeittesi täyttämisestä. On aika ottaa omista tarpeistasi täysi vastuu. Kukaan muu ei voi tietää miltä sinusta tuntuu ja mitä tarvitset ja haluat, samalla tavalla kuin sinä itse. Sinun pitää päättää muuttaa prioriteettejasi ja laittaa itsesi etusijalle. Et saa enää ajatella, että itsesi kieltäminen on sama asia kuin hyvä ihminen. Voit varmasti nähdä, että toisten laittaminen aina etusijalle luo syvää kaunaa, tuhoaa onnellisuutesi, eikä ole kestävä tapa toimia. Päivän mittaan, kysy itseltäsi: Mitä minä haluan? Mitä minä tarvitsen? Miten voin pitää huolta itsestäni? Sitten, sen sijaan, että torjuisit vastauksen, mieti suunnitelma miten voit toteuttaa sen. Kun lopetat leikkimästä voimatonta olosuhteiden uhria, lakkaat näkemästä myös muut uhreina. Voit ajatella: Minulla on voimaa ja sinulla on voimaa. Ja kun sinulle on selvää, mistä sinä olet vastuussa, voit päästää irti siitä mistä et ole vastuussa. Sinä et ole vastuussa toisten ihmisten tunteista, haluista ja tarpeista. Sinun ei tarvitse tyydyttää kaikkien tarpeita. Toki pienten lasten kanssa tämä on eri asia, mutta jos ajatellaan aikuisia. Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan ja tarpeistaan.  Ihmisten pakonomainen miellyttäminen ei sitä paitsi ole puoleensa vetävää. Koska se ei ole aitoa. Jos koko ajan kääntyilet kuin linkkuveitsi toisia miellyttääksesi, unohdat sen mikä on totta sinulle itsellesi. Tämän miellyttämisen motiivina lisäksi usein on pelko. Pelko, että toinen hermostuu, pelko että sanoo väärän asian, pelko että näyttää typerältä, pelko että sinut tuomitaan. Ja varmaan pohjalla myös se hylkäämisen pelko.

Yksi vaikeimmista suomen kielen sanoista ihmisten miellyttäjälle on varmastikin EI. Tämä on myöskin yksi asia, jonka sanomisen puute on aiheuttanut minulle ongelmia erityisesti työelämässä. Olen ottanut aivan liian suuria taakkoja kannettavakseni ja keikkunut burnoutin rajamailla useita kertoja. Gazipuran mukaan EI:n sanomisessa on kolme eri tasoa. 1. Sisäinen taso. Tässä vaiheessa päätät sisäisesti, haluatko tehdä jonkin asian vai et. Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jos olemme paatuneita miellyttäjiä, saatamme myöntyä johonkin välittömästi edes pysähtymättä miettimään, onko se jotain mihin haluamme suostua. Tai jos toinen henkilö haluaa sitä, emme halua kieltäytyä konfliktin pelossa. 2. Sano se. Seuraavassa vaiheessa se pitää saada sanottua. Tähän ei oikeastaan auta muu kuin harjoitus. Eli pitää alkaa sanomaan EI. Saatat tuntea monenlaisia tunteita kuten syyllisyyttä ja pelkoa. Mutta älä huoli. Ajattele, että se on prosessi tai taito joita olet kehittämässä. 3. Hienosäädä kommunikaatiota. Kolmannessa vaiheessa harjoitellaan sanomaan se jo sujuvasti. Jos kaksi ensimmäistä vaihetta ovat vaikeita ja sotkuisia, kolmannessa hiotaan taitoja ja harjoitellaan sanomaan ei sujuvasti. Tästä voidaankin siirtyä seuraavaan listaan, 5 vinkkiä miten sanoa ei sujuvasti:

1.       EI on kokonainen lause. Sinulla saattaa olla suuri halu selitellä, oikeuttaa tai antaa iso määrä erilaisia syitä ja vakuutteluja sille, miksi sanot ei. Eli siis toisin sanoen selittelemme. Tämä on ollut minulla juurikin toimintapa. Se kuulostaa omiin korviinkin jo kamalalta. Liika selittely saa sinut vaan kuulostamaan ahdistuneelta ja epävarmalta, ihan kuin olisit tekemässä jotain väärää. Sen sijaan sano vaan yksinkertaisesti EI. Ja jos haluat perustella, pidä perustelu lyhyenä.

2.       Älä pyytele anteeksi. Jos sanot ei ja pyytelet sitä kovasti anteeksi, se saa sen jälleen kuulostamaan siltä kuin olisit tehnyt jotain väärää. Mutta et ole. Voit sanoa esimerkiksi valitettavasti, mutta älä pyytele sen enempää anteeksi.

3.       Vetoa omiin lähtökohtiisi. Jos esimerkiksi sinua pyydetään johonkin koko viikonlopuksi, mutta tarvitset yksinolo aikaa latautuaksesi. Voit sanoa juuri niin, että voisit osallistua osan ajasta, mutta tarvitset myös omaa aikaa. Ja ilman anteeksipyyntöjä.

4.       Pysy ystävällisenä. Tämä auttaa sinua säilyttämään yhteyden toiseen kun sanot ei. Kun sanot ei, saatat odottaa toiselta negatiivista vastaanottoa. Tämä saa sinut jo valmiiksi taisteluasemiin. Silloin ei saattaa tulla ulos vähän karkeammin kuin on tarkoitus ja se aiheuttaa toisessa juurikin sen reaktion jota olet pelännyt.

5.       Sano ei ajoissa. Saattaa tuntua helpommalta sanoa jotain välttelevää kuten tarkistan kalenterini ja palaan. Mutta jos tiedät, että et halua jotain, se kannattaa sanoa heti. Sen voi kuitenkin sanoa ystävällisesti ja anteeksi pyytelemättä. Kun ihmiset tietävät, että sanot mitä haluat ja mitä et halua, he luottavat sinuun enemmän. 

     Tämä kaikki kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja monelle varmasti myös itsestään selvältä. Henkilölle, joka on oppinut toisten miellyttäjäksi, tämä ei kuitenkaan ole lainkaan helppoa ja itsestään selvää. Mutta nämäkin ovat varmasti taitoja, jotka ovat opittavissa. Työtä se toki hieman vaatii ja tietoisuutta omasta itsestään ja käytöksestään.