Maapallo tuhoutuu arvojemme takia / Maailman ympäristöpäivä 5.6.

Tänään 5.6. on maailman ympäristöpäivä. Sen innoittamana tein tämän blogipostauksen. Lisätietoja maailman ympäristöpäivästä löytyy mm. täältä: Maailman ympäristöpäivä | Suomen YK-liitto Tämän blogipostauksen toisena innoittajana toimi tämä MTV:n juttu: Finlaysonin johtaja syyttää kuluttajia maapallon tuhosta | MTV Uutiset. Jutussa siis Finlaysonin johtaja syyttää kuluttajia maapallon tuhosta. Sinänsä olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta mielestäni jutussa hieman oikaistaan mutkia.

Totuus on, niin kuin johtaja jutussa kommentoi, että kulutamme kuin viimeistä päivää ja maapallo voi huonosti. Mutta pitäisi mennä vielä hieman pidemmälle syyttelyn sijaan ja miettiä miksi kulutamme kuin viimeistä päivää? Ostammeko materialismi-onnellisuutta? Voisiko sen onnellisuuden saada jostain muusta kuin muovitavarahärpäkkeistä ja kilpailulla siitä kenellä on hienoin talo, auto, kesämökki, vene tai lomamatka? Nimittäin kun vedämme täällä viimeisen henkäyksen, mitään noista emme saa mukaamme. Mutta jätämme kyllä tänne muiston itsestämme ja henkisen perinnön.

Minkälaisen henkisen perinnön sinä jätät jälkeesi? Mitä sinun hautajaispuheessasi sinusta kerrotaan? Että hän oli ihan mieletön uraohjus (joka ei koskaan ollut perheelleen läsnä), joka kävi 3 kertaa vuodessa ulkomailla (ilmasto-päästöistä välittämättä). Että hän omisti 3 kallista autoa ja tuhansien eurojen merkkilaukkuja? Tiedän, kukaan ei halua miettiä omaa kuolemaansa tai mitä sen jälkeen tapahtuu, mutta pitäisikö kuitenkin vähän? Me kaikki tullaan tänne alastomina ja avuttomina, ilman mitään tavaraa mukanamme. Ja lähdemme täältä samalla tavoin. Sillä, mitä siinä välissä teemme, on valtava merkitys. Mitä teemme lapsillemme, toisille ihmisille ja tämän maapallon luonnolle.

Nämä asiat eivät tule muuttumaan, ennen kuin arvomme muuttuvat. Ennen kuin ymmärrämme, että luonnolla on itseisarvo, niin kuin on ihmisillä ja eläimilläkin. Että ihminen ei voi loputtomiin vain tuhota luontoa ajatellen, että hänellä on siihen jokin jumalallinen oikeus.  Ja tämä ei muutu sormea heristämällä, että oma vika, mitäs ostit roskaa. Toki on hyvä, jos tuo sormen heristys herättää edes jonkun ajattelemaan asioita. Koska kaikki noista kommenteista syntynyt ärtymys kertoo myös siitä, että jokin osui arkaan paikkaan.  Asiat muuttuvat sillä, että ihmiset alkaisivat oikeasti itse miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Esimerkiksi hyvien ihmissuhteiden ja ympäristön, uskonnon suhdetta onnellisuuteen. Ja se ei muutu, ennen kuin ihmiset alkavat elää elämäänsä muistakin lähtökohdista kuin ahneudesta.  Niin kauan kun kaikki elämässämme pyörii vain ja ainoastaan oman navan ympärillä, emmekä osaa asettua toisen ihmisen asemaan, mikään ei muutu. Sillä me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme kuitenkin ihan samanlaisia. Niin rikkaat kuin köyhät, eri väriset ja eri uskontojen edustajat. Me kaikki haluamme olla osa yhteisöä, kuulua joukkoon, rakastaa. Ennen yhteisöllisyys kukoisti ja heikompia autettiin. Entä jos ihmisen onnellisuus tuleekin siitä, että hän tekee hyvää muille? Mummoni eli aikaan ja paikkakunnalla, jossa yhteisöllisyys todella kukoisti. Yksi hänen lempisanonnoistaan oli: ”minä itte kuin kissanpaska mättäällä”. Eli tämä kuvastaa mielestäni hienosti nykymenoa. Minä ja minun selfiet ja minun saavutukset ja minä, minä. Kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen, ne ovat katoavaa kansanperinnettä. Mitä jos käännettäisiinkin se huomio omasta itsestä välillä muihin?

Seitsemän kuolemansyntiä ovat ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, himo ja valheellisuus. Nämä kuolemansynnithän suorastaan kukoistavat tämän päivän yhteiskunnassa! Osa tästä tavaran haalimisen halusta juontaa juurensa kateudesta (pakko saada koska naapurillakin on ja mieluummin hienompi) Ahneus ajaa haluamaan yhä enemmän ja enemmän (vaikka vähemmälläkin pärjäisi), viha jakaa tätä yhteiskuntaa ja monia muitakin yhteiskuntia kahtia, mässäily johtaa ylipainoon, himo saa ostamaan vaikkapa nyt onlyfans palveluja ja valheellisuudestahan on tullut ihan suorastaan uusi normaali. Jos nyt katsoo vaikka muutamien tällä hetkellä vallassa olevien diktaattorien toimintaa, niin totuuden voi löytää kun kääntää heidän puheensa toisinpäin. Ns. kardinaalihyveet eli oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus ovat aika lailla hakusessa nykyään. Nyt tarvittaisiin ihan oikeasti moraalinen herätys tähän maailmaan!

Arvojen muuttaminen vain on hidasta. Ja se on vaikeaa. Koska muutos lähtee jokaisen ihmisen sisäisestä ajatusmaailmasta ja siitä mitä vanhemmat lapsilleen opettavat. Ja myös siitä, miten lapset näkevät vanhempiensa todellisuudessa toimivan ja minkälaisten asioiden perässä juoksevan (käytännön esimerkki). Lapset ottavat oppia vanhemmiltaan. Ja vanhemmat matkivat toisia vanhempia ajattelematta sen kummemmin onko se järkevää vai ei. Ja niin kauan kun maailma ihailee rikkaita ja kuuluisia, jotka käyttävät rahansa vain itsekkäästi omaan mukavuuteen, niin kauan mikään ei tule muuttumaan. En sano, että rikastumisessa olisi mitään pahaa, sillä rahalla voi tehdä myös paljon hyvää tässä maailmassa. Tässä on taustalla myös ihan se ikiaikainen pariutumisen logiikka, jossa miehellä on oltava paljon rahaa ja hänen on oltavat hierarkian huipulla, ennen kuin naiset vilkaisevatkaan häneen päin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoittaa jutussaan: Vaimon suuret tulot stressaavat miestä – Ei yllätä tutkijaa | HS.fi että mitä enemmän vaimo ansaitsee, sitä stressaantuneemmaksi mies tulee (tämä on Hesarin timanttijuttu). Ja varsinkin jos nainen tienaa enemmän kuin mies, se ottaa miehen luonnolle ja vaarantaa avioliiton onnistumisen. Tämä ajatusmalli on siis koodattu niin syvälle naisiin ja miehiin, että sitä lienee vaikea muuttaa. Niin kauan kuin naiset arvostavat vain miestä, joka on rikas, niin kauan nämä arvot eivät tule muuttumaan. Toki tässä on aiemmin ollut sekin ajatus, että naisen tehtävänä on ollut keskittyä kodin hoitamiseen ja miehen ansaitsemiseen ja mies on pitänyt naisesta taloudellisesti huolta. Naisen arvo taas on perustunut siihen, että hän pystyy tuottamaan jälkeläisiä ja olemaan kaunis katsella. Miesten kohdalla perinteinen kuvio menee niin, että mies haluaa naisen, joka on ulkonaisesti kaunein ja hedelmällisin. Mutta sekä naiset että miehet tuijottavat tässä pelkästään näihin ulkoisiin arvoihin kumppania etsiessään. Unohdetaan miettiä sitä kumppanin luonnetta ja sitä minkälainen hän on äitinä / isänä. Joskus se kumppani saattaa olla myös kuin jonkinlainen omistus- ja näyttelyesine, jolla myös nostatetaan omaa itsetuntoa.

Lisäksi tässä pitää ottaa sekin huomioon, että eettisiä ja ympäristöystävällisiä valintoja on huomattavasti helpompi tehdä silloin kun on paljon rahaa. Jos budjetti on pieni, ostokset Temusta voivat kummasti alkaa houkutella. Mutta pitäisikö harkita myös sitä, että jättäisi kokonaan ostamatta sen tavaran? Miettisi moneen kertaan, tarvitsenko tätä nyt ihan todella, mitä olen ostamassa? Se auttaisi myös ylivelkaantumiseen ja oman talouden hallintaan. Tai jos on ihan pakko ostaa, ostaisi sitten sen kestävällä tavalla tuotetun, vähän kalliimman tavaran pitkän harkinnan jälkeen. Toki tähän vaikuttaa myös se, että hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu jatkuvan talouskasvun avulla ja jos tästä talouskasvun uskonnosta luovutaan, mitä tulee sen tilalle? Putoaako kaikelta tekemiseltä pohja, jos emme enää tarvitse rahaa ja työssäkäyntiä vain toisten kanssa sosiaalisesti kilpailemiseen? Jos ajatellaan sellaista ajatusleikkiä, että ylikulutus ei olisi enää sosiaalisesti hyväksyttävää, minkä eteen ihmiset sitten ponnistelisivat? Ihminen tarvitsee kuitenkin jonkun tavoitteen ja päämäärän elämälleen ja tähän mennessä työssäkäynti ja siitä kulutukseen saatava raha on näytellyt siinä suurta osaa.  Jos ihmisillä ei ole järkevää tekemistä, se johtaa ilkivaltaan, varasteluun, häiriökäyttäytymiseen. Ja mihin johtaa tekoälyn eteneminen ja sen hyväksikäyttö? Mitä tulevat tekemään ne ihmiset, jonka työn tekoäly korvaa? Maailma on todella suuressa murroksessa, jonka laajuuden tulemme käsittämään vasta vuosien päästä. Mutta tarve arvoille ja moraalille ei ole kadonnut, eikä tule katoamaan. Ja tämä kirjoitus tai muutkaan minun kirjoitukseni eivät muuten ole tekoälyn rustaamia 😊 

Sellainenkin sanonta on, että ihminen ei muutu, ennen kuin muuttumisesta kieltäytyminen alkaa olla liian tuskallista. Pelkään pahoin, että ihmiskunta alkaa tehdä korjaavia toimenpiteitä luonnon suhteen toden teolla vasta sitten, kun kaikki ihmisen teot alkavat kääntyä ihmistä itseään vastaan ja ihmisen oleminen tällä kauniilla planeetalla alkaa olla liian tuskallista likaisen veden, saastuneen ilman ja jatkuvien ympäristökatastrofien keskellä. Mitä jos kuitenkin ryhdyttäisiin toimeen vähän aiemmin?