Repsikka-prinsessa vai oman elämänsä kuski?

Eron jälkeen minulla on ollut aikaa miettiä omaa naiseuttani. Parisuhteessa sitä ei niin paljon tullut pohdittua eikä sellaiseen pohtimiseen ole oikeastaan ollut minulla koskaan ollut aikaakaan työn, lastenhoidon ja arjen pyörittämisen ohella. Olen myös alkanut seurata somessa sivuja, joissa pureudutaan feminiiniseen ja maskuliiniseen energiaan ja siihen, miten maskuliininen mies tuntee vetoa naiselliseen naiseen. Ja millainen naisen pitäisi olla, että maskuliinien mies hänestä kiinnostuu. Tässä samassa yhteydessä olen törmännyt myös ajatukseen ns. provider (eli elättäjä)-kulttuurista, jossa ajatuksena on, että naiselle riittää että hän vain on olemassa ja kaunis katsella. Miehen rooli on elättää naista, käydä töissä ja hoitaa kaikki käytännön asiat. Naisen tehtävä on tosiaan vain näyttää kauniilta ja keskittyä siihen ja miehen ilahduttamiseen kauniilla olemuksellaan ja energiallaan.

50-luvullahan tämä kuului suomessakin normaaleihin sukupuolirooli käsityksiin: Näin vaimo palveli 50-luvulla – lue uskomattomat neuvot! | MTV Uutiset Mies lähti puku päällä aamulla töihin, nainen jäi päiväksi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Ja kun mies tuli illalla töistä, nainen odotti hiukset kammattuna, nätisti meikattuna miehen tohvelit ja päivän lehti kädessä valmiina ojentamaan ne hänelle rentouttavan drinkin kera. Ja tietysti kaunis hymy kasvoillaan.  Sitten nainen tarjoili miehelle valmistamansa herkullisen lounaan. Naisen valtakuntaa olivat koti ja lapset, miehen työ. Miehen rooli lasten kasvatuksessa oli lähinnä toimia jonkinlaisena pelotteena johon vedottiin silloin kun äidin auktoriteetti ei enää riittänyt. Naisella ei oletettu olevan mitään kovin järkeviä ajatuksia päässään, hänen ei tarvinnut ymmärtää yhteiskunnallisia asioita tai politiikkaa. Nykyajan päivitetty versio tästä 50-luvun mallista taitaa olla hieman erilainen; naisen pitää vetää puoleensa mies jolla on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse tehdä kaikkia kotihommia itse. Mies, joka maksaa hänen kauneudenhoitonsa ja muut mielenkiinnon kohteensa. Mies, joka pystyy palkkaamaan lapsille hoitajan, jotta lapsenhoito ei naista liikaa rasita. Ja kotiin siivoojan. Naisen rooli on siis edelleenkin vain näyttää kauniilta ja miestä miellyttävältä. Ja ajatellaan, että nainen on niin hento ja hauras olento, että hän ei kestä eikä jaksa työelämän stressiä ja jo pelkästään se, että hänellä on kuukautiset on niin suuri rasite, että se oikeuttaa siihen, että ei tarvitse tehdä mitään.

 Minulle tähän malliin astuminen aiheuttaisi kyllä suuria vaikeuksia. Olen aina lukenut, niin sanomalehtiä kuin kirjojakin ja lehdestä luen yleensä taloussivut. En ole koskaan tilannut yhtäkään ”naistenlehteä” enkä tiedä (enkä välitä) miltä täydellisen kodin pitäisi näyttää kun valmistaudutaan jouluun. Olen kouluttautunut ja tehnyt vaativaa asiantuntijatyötä lähes koko työurani. Olen sen verran energinen ja aktiivinen, että jos minulla ei olisi työtä, turhautuisin. En silti väheksy naista, joka ei halua olla yhteiskunnallisesti tietoinen tai kouluttautua. Jos hän on onnellinen sillä tavoin, hienoa ja hyvä juttu hänelle. Minulle se ei vaan sovi. Ja mehän ollaan kaikki erilaisia. Mutta ihan yleisellä tasollakin, tässä 50-luvun mallissa on aika paljon muitakin epäkohtia. Jotta mies voisi kustantaa naiselle kaiken, hänen pitäisi olla todella varakas ja hyvissä töissä. No, kaikille miehille ei riitä paikkoja siellä nokkimisjärjestyksen yläpäässä. Tai entä jos mies haluaa hakeutua hoitoalalle, jossa tunnetusti palkkataso ei ole  samaa tasoa esimerkiksi teollisuuden palkkojen kanssa. Miten provider-miehenä toimiminen siinä kohtaa onnistuu? Entä sitten jos perus-Pirjo ei ole riittävän kaunis ja viehättävä toimimaan repsikka-prinsessana? Mihin Pirjo sitten elämänsä perustaa ja miten hän tulee toimeen? 

Tämä malli toimii siis vain niiden kohdalla, jotka ovat riittävän rikkaita ja/tai riittävän kauniita. Eli toisin sanoen keski-ikäinen mies joka on jo raivannut tiensä johtajan paikalle ja nuori nainen. Entä sitten kun tämä nuori nainen väistämättä vanhenee ja hänen viehätysvoimansa hupenee? Ja jos tämä hänen puolisonsa vaikka kuolee ennen aikaisesti. Mistä hän hankkii uuden providerin nelikymppisenä? Tai viisikymppisenä? Jos ei siis se provideri ole jo häntä siinä vaiheessa vaihtanut nuorempaan. Entäs eläkkeen kertyminen?  Pahimmassa tapauksessa nainen putoaa täysin tyhjän päälle kouluttamattomana, ilman työtä ja rahaa. Ja jos mies on narsistinen, tämä on todennäköisesti myös eristänyt naisen tukiverkoista, joten hänellä ei edes ole ketään, kenen puoleen kääntyä apua hakemaan. Narsistia voi olla vaikeaa tunnistaa, sillä narsisti ei todellakaan paljasta todellista itseään, ennen kuin on saanut toisen jollain lailla ”nalkkiin” Naisen voi olla vaikeaa ja jopa mahdotonta lähteä tuollaisesta suhteesta, jos hänellä ei ole koulutusta, työkokemusta ja jos mies käyttää suhteessa taloudellista valtaa ja kontrollia. Kyllä naisen kannattaisi jollain lailla varmistaa sellainen perälauta, että pystyy tarvittaessa lähtemään. Ja toki tämä tilanne voi olla toisinkin päin, eli suhteen narsisti ja vallankäyttäjä onkin nainen.

Tietyllä tavalla tuo perinteisempi 50-luvun roolijako voi olla myös naisen kannalta reilumpi, sillä naisen ollessa vaativassa työssä, siitä huolimatta yleensä myös suurempi vastuu kotitöistä kaatuu hänelle. Eli pitkän työpäivän jälkeen hän tekee enemmän kotitöitä kuin mies ja hänelle kasautuu paljon myös kaikenlaista ns. metatyötä ja arjen suunnittelua. On suunniteltava lasten hoitoaikatauluja ja kaverisynttäreiden ja sukulaisten lahjaostokset, harrastuksiin kuskaaminen ym. Jos nainen olisi "vain" kotiäiti ja vaimo, silloin tämä ei olisi niin kuormittavaa. Mutta jos nainen käy myös töissä ja tämä kaikki muu on sen lisäksi enimmäkseen hänen vastuullaan, siitä voi tulla lopulta liian raskasta. Tasapuolisempaa olisikin se, että myös nainen saisi omaa aikaa harrastuksiinsa ja sosiaaliseen elämään, niin että mies hoitaa lapsia tai hankitaan yhdessä hoitaja. Jos perheessä on riittävästi rahaa, olisi myös reilumpaa hankkia kotisiivooja. Nykyajan malli naiselle saattaakin perheessä olla se, että naisen oletetaan sekä hoitavan menestyksekkäästi työnsä, että hoitavan kodin ja lapset ja vielä lisäksi maksavan puolet laskuista. Onko ihme, jos naiset tämän kaiken alla uupuvat? Ja lopen uupuneena on aika vaikeaa olla viehättävän feminiininen. Miehelle tämä taas on hirmu hyvä diili, sillä hän pystyy ongelmitta toteuttamaan itseään työelämässä, kun nainen hoitaa kaiken kotona aina siivoamisesta sairaiden lasten hoitamiseen.

Näissä naisellisen energian haltuunotto-ohjeistuksissa ohjeistetaan myös että naisen pitäisi antautua miehen johdettavaksi kaikissa tilanteissa, olla tosiaan se passenger princess eli repsikka prinsessa, jonka ei tarvitse tehdä mitään. Kuulostaa ihanan rentouttavalta sinänsä, mutta entäs jos se mies ei osaa johtaa? Eikä kaikki miehet osaa johtaa edes itseään saati toisia vain sen takia että ovat miehiä. Olen elämäni aikana törmännyt tasan yhteen mieheen, jonka johtamiseen luotin niin paljon, että saatoin oikeasti päästää irti kontrollista ja vain olla siinä feminiinisessä energiassa. Ja se tuntui kyllä ihanalta oikeasti. Kun mietin deittailun aloittamista, luin Feinin, Ellenin Schneiderin ja Sherrien kirjaa The Rules: Time-tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right.  Omista deittailuajoista kun oli aikaa vuosikymmeniä. Ja minä kun tykkään tutustua asioiden teoreettiseen viitekehykseen ennen käytännön toteusta😊Nähdäkseni tuon kirjan päätavoitteena on opettaa naiselle, miten pyydystää mies avioliittoon. No, en todellakaan ole pyydystämässä ketään avioliittoon, kun olen todella haasteellisesta avioliitosta edelleen toipumassa, mutta ihan viihdyttävä kirja tuo oli sinänsä.

Tässä muutamia poimintoja kirjasta:

1.        ”Miehet ovat erilaisia kuin naiset. Naiset jotka soittavat miehelle, pyytävät heitä ulos tai tarjoavat seksiä ensimmäisillä treffeillä tuhoavat miehisen metsästyksen halun ja eläimellisen vietin. Miehet on luotu vastaamaan haasteeseen. Ota haaste pois ja heidän kiinnostuksensa vähenee.” Eli toisin sanoen nainen ei saa olla liian innokas, vaan vähän semmoinen kylmänviileä. Mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin tietyllä lailla viestittää olevansa kiinnostunut sillä lailla hyvin hienovaraistesti. Haastavaa, eikö?

2.       ”Ymmärrämme miksi modernit, työ- ja uraorientoituneet naiset vastustavat näitä ajatuksia. Heillä on MBA tutkinto joka opettaa miten asiat saadaan tapahtumaan ja pannaan hösseliksi ja he osaavat johtaa uraansa. Kuitenkin suhde mieheen on erilainen. Siinä miehen on otettava ohjat käsiinsä. Hänen pitää tehdä aloite. Miehen pitää kosia. Me emme keksi tätä, koska se on vaan biologinen tosiasia naisesta ja miehestä. Vaikka oltaisiin työkavereita, nainen ei saa ehdottaa lounastreffejä tai tehdä itseään tykö jollain tekosyyllä miehelle. Miehen on tehtävä aloite.” Okei, ymmärrän tämän ajatuksen, nainen ei saa toimia kuin mies, koska se on miehelle luotaantyöntävää. Mutta esim. Tinderin miehet ei kyllä toimi tällä tavalla. Mätsejä tulee paljon, mutta sitten iso osa miehistä ei tee mitään. Vaan odottavat, että nainen lähettäisi viestiä. Aika monen miehen profiilissa myös lukee, että jos olet kiinnostunut, lähetä viesti. Todella harvoin olen myös törmännyt mieheen, joka oikeasti suunnittelisi treffejä ja ottaisi ohjat käteensä. Jotkut olisivat täysin tyytyväisiä viikkokausien viestittelyyn siitä mitä söivät tänään päivälliseksi ja kuinka laittoivat pesukoneen pyörimään. Hieman tulee sellainen ajatus, että ne tosimiehet ei taida olla siellä Tinderissä, vaan siellä on aika feminiinisiä miehiä. Ja ne menestyneet provider-tyyppiset miehet ei edes siellä Tinderissä pyöri, koska niiden tielle heittäytyy jo muutenkin kauniita naisia sen kummemmin suurempia yrittämättäkin.

3.       ”Nainen ei saa soittaa ensin miehelle. Puhelut miehen kanssa täytyy pitää lyhyinä ja pitää huoli siitä, että aina lopettaa puhelun ensin. Kirjassa jopa kehotettiin laittamaan ajastin soimaan kymmeneksi minuutiksi, jotta ei puhu liian kauaa. Nainen ei saa pyytää miestä tanssimaan. Miehen pitää suunnitella treffit. Miehen pitää hakea nainen ja nainen ei saa treffeillä tulla miestä puolimatkaan vastaan. Naisen tehtävänä on vain olla. Naisen pitää lopettaa treffit ensimmäisenä. Viikonlopun treffit pitää sopia viimeistään keskiviikkona, jos mies pyytää sen jälkeen, ei saa suostua vaan vaikka teeskennellä että on jotain parempaa tekemistä”.

4.       ”Käyttäydy treffeillä hiljaisesti ja varautuneesti, sillä monet miehet pitävät puheliaita naisia ärsyttävinä. Sinun ei tarvitse olla erityisen viihdyttävä tai sinulla ei tarvi olla tärkeää ja kiinnostavaa sanottavaa koko ajan. Muista, miehet rakastuvat olemukseesi ja energiaasi. Naiset rakastavat puhumista. Ja heidän suurin virheensä on puhua miehille niin kuin he olisivat heidän tyttöystäviään tai terapeuttejaan. Muista olla vähän mysteerimäinen. Paras tapa välttää emotionaalista kipua on pysyä vähän emotionaalisesti etäisenä. Älä maksa mitään ensimmäisillä kolmilla treffeillä.”

5.       Tämän neuvon allekirjoitan täysin: ”Kuulemme uudestaan ja uudestaan naisista, jotka kutistuvat tavattuaan herra oikean. Kun tapaat herra oikean, se on juuri oikea aika aloittaa tennis, MBA:n opiskelua tai lähteä sille matkalle ystäviesi kanssa.” Eli et saa unohtaa muuta elämääsi ja antaa elämäsi pyöriä vain miehen ympärillä. 

Vähän teennäisiltä nuo kirjan ohjeet minusta kyllä tuntui. Koko ajan pitäisi varoa mitä puhuu, ettei vaan kuulosta liian älykkäältä tai hauskalta. Pitäisi siis vetää jotain epäaitoa roolia. Mutta eihän tuollaista teeskentelyä kukaan kauaa jaksa ja kyllähän se oikea persoonallisuus sieltä kuitenkin paljastuu. Joten ehkäpä on vaan kuitenkin parempi nättinä omana itsenään pitää kädet sen oman elämänsä auton ratissa tiukasti kiinni kuin ihmetellä nättinä mutta passiivisena repsikka-prinsessana että mihinkäs tämä kyyti nyt oikein mahtaakaan olla menossa.