Viime aikoina on elämä ollut niin kiireistä, että en ole
ehtinyt blogiinkaan kirjoitella. Olen kuitenkin yrittänyt joka välissä lukea
sen kuin ehdin. Viimeisimmät kirjat jotka olen lukenut, ovat sattumoisin
molemmat vaurastumiseen liittyviä kirjoja. Toinen näistä on Esa Juntusen Vaurastu
viisaasti – rahataidot haltuun ( 2024) ja toinen jo vähän vanhempi teos, Pasi
Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin Erilainen ote omaan talouteen
(vapaus, onni ja hyvä elämä, 2016). Oletan, että tämän blogin lukijat ovat
pääosin naisia, joten haluan jakaa näiden kirjojen mielestäni parhaita kohtia
teille. Taloudellinen itsenäisyys on
naiselle todella tärkeä asia, varsinkin siinä kohtaa jos esimerkiksi avioeron
jälkeen joutuu aloittamaan kaiken nollapisteestä ja tekemään oman talouden
jälleenrakentamisen. Tämä kaikki voi tuntua todella ylivoimaiselta siinä
kohtaa, kun itse avioero tuntuu vievän kaikki voimat, mutta heti kun pahimmasta
selviää, kannattaa alkaa kiinnittää tähän huomiota. Ja vaikka olisit jo
keski-ikäinen tai sen ylittänyt, siltikään ei ole vielä liian myöhäistä. Mutta
jos älyät tehdä tämän jo nuorena, olet todella kovassa etulyöntiasemassa.
Molemmissa näissä kirjoissa oli kyseenlaistettu nykyisen
kulutususkonnon perusteita ja kirjojen tavoitteet olivat mielestäni hyvin
kohtuuteen pyrkiviä. Nykymaailmassa ihmisten arvot ovat useasti hyvin
materialistisia ja onnistuminen, menestys ja vauraus mitataan sillä kuinka iso
koti sinulla on tai kuinka hienoa autoa ajat. Montako lomamatkaa voit tehdä
vuodessa ja minkälainen merkkilaukku olkapäälläsi keikkuu. Mikään näistä
asioista ei välttämättä kerro varallisuudestasi mitään, sillä ne voivat olla myös
suuren velkaantumisen merkki. Havian,
Lappalaisen ja Rinta-Lopen kirjassa pohdiskellaan että emme kovin herkästi
huomaa, että olemme päätyneet elämään jonkun toisen unelmaa ja tavoittelemaan
jonkun muun määritelmää menestyksestä. Menestyshän nähdään perinteisesti
tilana, jossa kaikkea on paljon, jopa liikaa ja se kaikki on ehdottomasti
suurta. Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin mukaan menestys on olennaisten asioiden
painotusta, syvien arvojen mukaista merkityksellistä elämää ja mukavaa
elintasoa taloudellisesti kestävältä pohjalta.
Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin kirjassa on lainattu jo
vuodelta 1955 peräisin oleva, mutta edelleen ajankohtainen taloustieteilijä Victor
Lebowin kirjoitus:
”Valtavan tuottelias taloutemme vaatii, että teemme
kulutuksesta elämäntapamme, että muutamme hyödykkeiden ostamisen ja käytön
rituaaleiksi, joista etsimme henkistä tyydytystä, egon täyttymystä. Sosiaalinen
status, sosiaalinen hyväksyntä ja arvomme löytyvät nyt kulutustavoistamme.
Elämämme merkitys ja tärkeys peilautuu kulutuksemme kautta. Mitä suurempi paine
yksilöllä on mukautua turvallisiin ja hyväksyttyihin sosiaalisiin normeihin,
sitä enemmän hänellä on taipumuksena tuoda esiin yksilöllisyyttään
pukeutumisensa, kulkuvälineensä, kotinsa, harrastustensa kautta.”
Juntusen kirjassa oli
pohdittu myös sitä, miten käy yhteiskuntamme ja taloutemme rattaiden, jos
kaikki alkavat yhtä-äkkiä kuluttaa vähemmän ja järkevämmin? Juntunen pohtii, että
tällaisella muutoksella voisi olla jopa suomen taloutta vahvistava vaikutus.
Alkaisimme todennäköisesti arvostaa entistä enemmän lähellä tuotettuja
laadukkaita tavaroita ja palveluita, sen sijaan, että lennätämme tänne uutta
tavaraa eri puolilta maailmaa ja matkustamme Thaimaahan, Dubaihin tai Espanjaan
törsäämään rahojamme. Jos kotimaista alettaisiin suosia ja raha jäisi Suomen
rajojen sisään, maamme sisämarkkina ja talous todennäköisesti vahvistuisivat
merkittävästi. Kuluttamalla vähemmän ja tietoisemmin voisimme siis jopa
vahvistaa talouttamme. Todellisuudessa tuontitavaroiden ja palveluiden osuuden
koko ajan lisääntyessä suurin osa arjen ylikulutuksestamme pitää lähinnä muiden
maiden talouden pyörät pyörimässä. Puhumattakaan siitä, mitä halpatavaran kustaaminen vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen erilaisten siitä aiheutuvien päästöjen muodossa. Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin
kirjassa Tuomas Enbuske kirjoittaa kirjan esipuheessa, että jokainen meistä
haluaa olla rakastettu ja kuulua edes johonkin ryhmään. Ja sen takia me
kulutamme. Kuluttamisesta on tullut moderneille ihmisille lähes ainoa keino
näyttää, keitä tässä oikein ollaan.
Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, kuin ehkä tiettyyn rajaan asti, mutta vapautta ja
mielenrauhaa voi. Juntusen mukaan kun olet saavuttanut haluamasi taloudellisen
tilanteen, se luo elämääsi turvaa ja varmuutta ja näin elämäsi on parempaa.
Taloudellisen turvan ansiosta pystyt elämään omien arvojesi mukaisesti ilman
stressiä. Vaurastuessasi ja saadessasi taloutesi tasapainoon sinun on helpompi
tehdä työntekoa, kulutusta ja ajankäyttöä koskevia päätöksiä arvojesi
mukaisesti. Monesti emme voi esimerkiksi tehdä arvojemme mukaisia
kulutuspäätöksiä, koska se kävisi liian kalliiksi ja kurjistaisi elämäämme
liiaksi jossain toisessa suhteessa. Ja toisaalta käymme 40 tuntia viikossa
töissä vain pystyäksemme maksamaan laskumme. Sen sijaan, että myyt omaa aikaasi
saadaksesi rahaa, vauraana pystyt ostamaan aikaasi takaisin rahalla. Tärkeintä,
mitä rahalla voi ostaa, on oma aika. Kun hoidat talouttasi, pidät huolta
myös elämäsi merkityksellisyydestä. Tämä oli minusta todella tärkeä ajatus.
Sillä aika on jotain, mitä emme saa takaisin. Se on arvokkainta, mitä meillä
on. Juntunen kirjoittaa, että on hienoa, jos pystyt hänen kirjansa innoittamana
nostamaan vaurautesi uudelle tasolle, mutta hän toivoo myös ettet unohda, miksi
tämä kaikki kannattaa opetella. Teet sen itseäsi varten, jotta sinulla olisi
aikaa rauhallisella aamuhetkelle, jolloin keskityt juuri siihen mihin haluat.
Teet sen läheisiäsi varten, jotta sinulla olisi vihdoin aikaa olla heille
aidosti läsnä. Teet sen sitä tuttua tai ventovierasta varten, jota voisit
varallisuudellasi auttaa. Teet sen, jotta oma elämäsi ja ympärilläsi olevien
ihmisten elämä olisi vähän parempaa. Rahalla voit myös auttaa esimerkiksi
uskonnollisia yhteisöjä, terveydenhuoltoa tai edistää luonnon suojelua. Rahalla
voi siis tehdä myös paljon hyvää.
Lapsuuden perheessäni raha ja sen puute olivat ainainen
riitojen aihe. Ja vauraisiin ihmisiin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti.
On totta, että monet ns. rikkaat ihmiset voivat olla myös hyvin ahneita ja he
ovat tavallaan sellainen pohjaton kuilu. Eli mikään määrä rahaa ei tee heitä
onnelliseksi tai saa heitä tuntemaan oloaan turvalliseksi. Koska rahaa pitää
saada aina enemmän. Ja koska sillä yritetään täyttää sisäistä tyhjyyttä. Koska
aina löytyy joku, jolla sitä on enemmän ja joka pitäisi tässä loputtomassa kilpailussa jollain tavalla
päihittää. Mutta tässäkään ei mustavalkoinen ajattelu ole hyväksi. Kaikki
rikkaat ihmiset eivät ole ahneita ja pahoja, eikä raha itsessään ole pahaa. Se
on vain vaihdannan väline, jolle me ihmiset olemme yhteisellä päätöksellä antaneet
tietyn arvon. Jos kaikki yhdessä päättäisimme, että rahalla ei ole enää mitään
arvoa, vaan aletaan käyttää vaihdannan välineenä vaikka oravannahkoja, raha
olisi vain paperilappuja ja metallin palasia. Nyt rahasta ja kuluttamisesta on
tehty uskonto. Käärinliinoissa ei kuitenkaan ole taskuja, eikä kukaan täältä
mitään mukaansa saa. Ja kukaan ei edes tiedä, kauanko elinpäiviä on tiedossa. Mutta en siltikään ajattele, että rahalla ei olisi mitään väliä. Sillä
todellakin on, koska voit sen avulla tehdä myös paljon hyvää. Voihan olla, että tulevaisuudessa kovinta
vaihdannan valuuttaa on esimerkiksi puhdas vesi.
Juntusen mukaan tosiaan parasta mitä rahalla saa, on vapaus
olla ajattelematta rahaa. Ja tärkeimpiä asioita elämässä ovat terveys,
tarkoituksellisuuden tunne, lähimmäisen rakkaus ja oma yhteisö. Tämä on kyllä
niin totta. Jos rahaa on vähän, kaikki aika ja energia kuluu sen vähyydestä
murehtimiseen ja sen riittävyyden pelkoon. Jos rahaa on paljon, se vapauttaa
energiaa muuhun, kun ei tarvitse joka kerta miettiä, voinko nyt ostaa tätä
juustoa tai joku jopa joutuu tekemään valinnan sen välillä, ostaako kaupasta
ruokaa vai apteekista lääkkeitä! Rahan avulla pystyt hoidattamaan myös
mielenterveyttäsi ja tarvittaessa saat yksityisellä puolella nopeasti hoitoa.
Jos sinulla on rahaa, sinulla on vapaus valita. Et ole valintojesi kanssa selkä
seinää vasten, etkä joudu hädissäsi valitsemaan jotain huonoa vaihtoehtoa. Rahan
avulla pääset myös helpommin pois huonosta parisuhteesta ja pystyt olemaan
itsenäinen. Raha on siis yhtä kuin vapautta elää elämää omilla ehdoillaan.
Juntusen kirjassa oli paljon minulle jo entuudestaan tuttua
asiaa säästämisestä ym. oman talouden kohentamiseen liittyvistä asioista ja minulle mielenkiintoisin luku oli luku 5, sijoita
yksinkertaisesti ja säännöllisesti. Jos et pidä sellaisista totuuksista,
kuin että ihminen laihtuu syömällä vähemmän ja kuluttamalla enemmän ja että
kuluttamalla vähemmän rahaa jää säästöön, saattaa tämä kirja herättää sinussa
ärtymystä. Kirjan ydinsanoma on vaan se, että oikotietä onneen ei ole. Ja että
lähes jokaisella on mahdollisuus vaurastua, toki mittakaava on vaan eri ihmisillä erilainen. Mutta
helpolla se ei toki tule. On tosiaan tehtävä tiukkoja valintoja omassa
taloudessaan ja lakattava vertailemasta itseään muihin. On yritettävä säästää
enemmän ja tienata enemmän. On ensin säästettävä 2-3 kuukauden kulujen kokoinen
puskurirahasto ja tämän jälkeen kaikki liikenevä laitettava sijoituksiin. Ja
jos sattuu saamaan sen palkankorotuksen, kulutus ei saa nousta samassa
suhteessa. Juntusen mukaan voit laskea henkilökohtaisen säästöprosenttisi
seuraavasti: nettotulot-nettomenot * 100. Tämä kaikki vaatii itsekuria. Ja
asioiden seuraamista. Pitää laittaa jokainen ostos ylös joko exceliin tai
mobiili-sovellukseen, jotta hahmottaa, mihin se raha kuluu. Tieto tässäkin
asiassa valtaa. On tosi vaikea muuttaa asioita, joista ei ole kunnollista
käsitystä.
Myöskään sijoittamisessa ei kannata tähdätä pikavoittoihin.
Kaikista järkevin tapa sijoittaa on sijoittaa rahat passiivisiin rahastoihin,
joissa on mahdollisimman pienet kulut. Ja tietenkin on oltava pitkäjänteinen.
Mitä kauemmin rahat saavat olla rahastossa rauhassa, sitä enemmän korkoa
korolle ilmiö ehtii kasvattaa pääomaa. Juntunen suosittelee esimerkiksi
seuraavanlaista hyvin yksinkertaista jakoa sijoittamisen suhteeseen: 75% USA
indeksirahastoon ja 25% Eurooppa indeksirahastoon. Eli jos pystyt sijoittamaan
esim. 100 euroa kuussa, 75 eur USA-rahastoon ja 25 eur Eurooppa rahastoon. Joku
varmaan nyt ajattelee, että 100 euroa on ihan mahdoton summa laittaa
sijoituksiin kuukaudessa, mutta sijoittaminen on mahdollista jo 10 eurolla
kuukaudessa. Jos asia kiinnostaa enemmän, esimerkiksi Tony Robbinsin kirjassa
Raha, peli haltuun on enemmänkin kerrottu taloudellisen turvan rakentamisesta
ja siitä, miten sijoitukset kannattaisi allokoida. Tämä on niin laaja aihe,
että tästä on aika mahdotonta kattavasti tähän kirjoittaa. Suosittelen tutustumaan mm. tässä mainittuihin kirjoihin. Koska ihmisten
elämäntilanteet ovat erilaisia ja esimerkiksi riskin sietokyky on nuorella
ihmisellä suurempi kuin esimerkiksi eläkeikää lähestyvällä ihmisellä. Jostain
kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti