Oman talouden jälleenrakennus

Viime aikoina on elämä ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt blogiinkaan kirjoitella. Olen kuitenkin yrittänyt joka välissä lukea sen kuin ehdin. Viimeisimmät kirjat jotka olen lukenut, ovat sattumoisin molemmat vaurastumiseen liittyviä kirjoja. Toinen näistä on Esa Juntusen Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun ( 2024) ja toinen jo vähän vanhempi teos, Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin Erilainen ote omaan talouteen (vapaus, onni ja hyvä elämä, 2016). Oletan, että tämän blogin lukijat ovat pääosin naisia, joten haluan jakaa näiden kirjojen mielestäni parhaita kohtia teille. Taloudellinen itsenäisyys on naiselle todella tärkeä asia, varsinkin siinä kohtaa jos esimerkiksi avioeron jälkeen joutuu aloittamaan kaiken nollapisteestä ja tekemään oman talouden jälleenrakentamisen. Tämä kaikki voi tuntua todella ylivoimaiselta siinä kohtaa, kun itse avioero tuntuu vievän kaikki voimat, mutta heti kun pahimmasta selviää, kannattaa alkaa kiinnittää tähän huomiota. Ja vaikka olisit jo keski-ikäinen tai sen ylittänyt, siltikään ei ole vielä liian myöhäistä. Mutta jos älyät tehdä tämän jo nuorena, olet todella kovassa etulyöntiasemassa.

Molemmissa näissä kirjoissa oli kyseenlaistettu nykyisen kulutususkonnon perusteita ja kirjojen tavoitteet olivat mielestäni hyvin kohtuuteen pyrkiviä. Nykymaailmassa ihmisten arvot ovat useasti hyvin materialistisia ja onnistuminen, menestys ja vauraus mitataan sillä kuinka iso koti sinulla on tai kuinka hienoa autoa ajat. Montako lomamatkaa voit tehdä vuodessa ja minkälainen merkkilaukku olkapäälläsi keikkuu. Mikään näistä asioista ei välttämättä kerro varallisuudestasi mitään, sillä ne voivat olla myös suuren velkaantumisen merkki.  Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopen kirjassa pohdiskellaan että emme kovin herkästi huomaa, että olemme päätyneet elämään jonkun toisen unelmaa ja tavoittelemaan jonkun muun määritelmää menestyksestä. Menestyshän nähdään perinteisesti tilana, jossa kaikkea on paljon, jopa liikaa ja se kaikki on ehdottomasti suurta. Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin mukaan menestys on olennaisten asioiden painotusta, syvien arvojen mukaista merkityksellistä elämää ja mukavaa elintasoa taloudellisesti kestävältä pohjalta.

Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin kirjassa on lainattu jo vuodelta 1955 peräisin oleva, mutta edelleen ajankohtainen taloustieteilijä Victor Lebowin kirjoitus:

”Valtavan tuottelias taloutemme vaatii, että teemme kulutuksesta elämäntapamme, että muutamme hyödykkeiden ostamisen ja käytön rituaaleiksi, joista etsimme henkistä tyydytystä, egon täyttymystä. Sosiaalinen status, sosiaalinen hyväksyntä ja arvomme löytyvät nyt kulutustavoistamme. Elämämme merkitys ja tärkeys peilautuu kulutuksemme kautta. Mitä suurempi paine yksilöllä on mukautua turvallisiin ja hyväksyttyihin sosiaalisiin normeihin, sitä enemmän hänellä on taipumuksena tuoda esiin yksilöllisyyttään pukeutumisensa, kulkuvälineensä, kotinsa, harrastustensa kautta.”

Juntusen kirjassa oli pohdittu myös sitä, miten käy yhteiskuntamme ja taloutemme rattaiden, jos kaikki alkavat yhtä-äkkiä kuluttaa vähemmän ja järkevämmin? Juntunen pohtii, että tällaisella muutoksella voisi olla jopa suomen taloutta vahvistava vaikutus. Alkaisimme todennäköisesti arvostaa entistä enemmän lähellä tuotettuja laadukkaita tavaroita ja palveluita, sen sijaan, että lennätämme tänne uutta tavaraa eri puolilta maailmaa ja matkustamme Thaimaahan, Dubaihin tai Espanjaan törsäämään rahojamme. Jos kotimaista alettaisiin suosia ja raha jäisi Suomen rajojen sisään, maamme sisämarkkina ja talous todennäköisesti vahvistuisivat merkittävästi. Kuluttamalla vähemmän ja tietoisemmin voisimme siis jopa vahvistaa talouttamme. Todellisuudessa tuontitavaroiden ja palveluiden osuuden koko ajan lisääntyessä suurin osa arjen ylikulutuksestamme pitää lähinnä muiden maiden talouden pyörät pyörimässä. Puhumattakaan siitä, mitä halpatavaran kustaaminen vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen erilaisten siitä aiheutuvien päästöjen muodossa. Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin kirjassa Tuomas Enbuske kirjoittaa kirjan esipuheessa, että jokainen meistä haluaa olla rakastettu ja kuulua edes johonkin ryhmään. Ja sen takia me kulutamme. Kuluttamisesta on tullut moderneille ihmisille lähes ainoa keino näyttää, keitä tässä oikein ollaan.

Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, kuin ehkä tiettyyn rajaan asti, mutta vapautta ja mielenrauhaa voi. Juntusen mukaan kun olet saavuttanut haluamasi taloudellisen tilanteen, se luo elämääsi turvaa ja varmuutta ja näin elämäsi on parempaa. Taloudellisen turvan ansiosta pystyt elämään omien arvojesi mukaisesti ilman stressiä. Vaurastuessasi ja saadessasi taloutesi tasapainoon sinun on helpompi tehdä työntekoa, kulutusta ja ajankäyttöä koskevia päätöksiä arvojesi mukaisesti. Monesti emme voi esimerkiksi tehdä arvojemme mukaisia kulutuspäätöksiä, koska se kävisi liian kalliiksi ja kurjistaisi elämäämme liiaksi jossain toisessa suhteessa. Ja toisaalta käymme 40 tuntia viikossa töissä vain pystyäksemme maksamaan laskumme. Sen sijaan, että myyt omaa aikaasi saadaksesi rahaa, vauraana pystyt ostamaan aikaasi takaisin rahalla. Tärkeintä, mitä rahalla voi ostaa, on oma aika. Kun hoidat talouttasi, pidät huolta myös elämäsi merkityksellisyydestä. Tämä oli minusta todella tärkeä ajatus. Sillä aika on jotain, mitä emme saa takaisin. Se on arvokkainta, mitä meillä on. Juntunen kirjoittaa, että on hienoa, jos pystyt hänen kirjansa innoittamana nostamaan vaurautesi uudelle tasolle, mutta hän toivoo myös ettet unohda, miksi tämä kaikki kannattaa opetella. Teet sen itseäsi varten, jotta sinulla olisi aikaa rauhallisella aamuhetkelle, jolloin keskityt juuri siihen mihin haluat. Teet sen läheisiäsi varten, jotta sinulla olisi vihdoin aikaa olla heille aidosti läsnä. Teet sen sitä tuttua tai ventovierasta varten, jota voisit varallisuudellasi auttaa. Teet sen, jotta oma elämäsi ja ympärilläsi olevien ihmisten elämä olisi vähän parempaa. Rahalla voit myös auttaa esimerkiksi uskonnollisia yhteisöjä, terveydenhuoltoa tai edistää luonnon suojelua. Rahalla voi siis tehdä myös paljon hyvää.

Lapsuuden perheessäni raha ja sen puute olivat ainainen riitojen aihe. Ja vauraisiin ihmisiin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti. On totta, että monet ns. rikkaat ihmiset voivat olla myös hyvin ahneita ja he ovat tavallaan sellainen pohjaton kuilu. Eli mikään määrä rahaa ei tee heitä onnelliseksi tai saa heitä tuntemaan oloaan turvalliseksi. Koska rahaa pitää saada aina enemmän. Ja koska sillä yritetään täyttää sisäistä tyhjyyttä. Koska aina löytyy joku, jolla sitä on enemmän ja joka pitäisi tässä loputtomassa kilpailussa jollain tavalla päihittää. Mutta tässäkään ei mustavalkoinen ajattelu ole hyväksi. Kaikki rikkaat ihmiset eivät ole ahneita ja pahoja, eikä raha itsessään ole pahaa. Se on vain vaihdannan väline, jolle me ihmiset olemme yhteisellä päätöksellä antaneet tietyn arvon. Jos kaikki yhdessä päättäisimme, että rahalla ei ole enää mitään arvoa, vaan aletaan käyttää vaihdannan välineenä vaikka oravannahkoja, raha olisi vain paperilappuja ja metallin palasia. Nyt rahasta ja kuluttamisesta on tehty uskonto. Käärinliinoissa ei kuitenkaan ole taskuja, eikä kukaan täältä mitään mukaansa saa. Ja kukaan ei edes tiedä, kauanko elinpäiviä on tiedossa. Mutta en siltikään ajattele, että rahalla ei olisi mitään väliä. Sillä todellakin on, koska voit sen avulla tehdä myös paljon hyvää.  Voihan olla, että tulevaisuudessa kovinta vaihdannan valuuttaa on esimerkiksi puhdas vesi.

Juntusen mukaan tosiaan parasta mitä rahalla saa, on vapaus olla ajattelematta rahaa. Ja tärkeimpiä asioita elämässä ovat terveys, tarkoituksellisuuden tunne, lähimmäisen rakkaus ja oma yhteisö. Tämä on kyllä niin totta. Jos rahaa on vähän, kaikki aika ja energia kuluu sen vähyydestä murehtimiseen ja sen riittävyyden pelkoon. Jos rahaa on paljon, se vapauttaa energiaa muuhun, kun ei tarvitse joka kerta miettiä, voinko nyt ostaa tätä juustoa tai joku jopa joutuu tekemään valinnan sen välillä, ostaako kaupasta ruokaa vai apteekista lääkkeitä! Rahan avulla pystyt hoidattamaan myös mielenterveyttäsi ja tarvittaessa saat yksityisellä puolella nopeasti hoitoa. Jos sinulla on rahaa, sinulla on vapaus valita. Et ole valintojesi kanssa selkä seinää vasten, etkä joudu hädissäsi valitsemaan jotain huonoa vaihtoehtoa. Rahan avulla pääset myös helpommin pois huonosta parisuhteesta ja pystyt olemaan itsenäinen. Raha on siis yhtä kuin vapautta elää elämää omilla ehdoillaan.

Juntusen kirjassa oli paljon minulle jo entuudestaan tuttua asiaa säästämisestä ym. oman talouden kohentamiseen liittyvistä asioista ja minulle mielenkiintoisin luku oli luku 5, sijoita yksinkertaisesti ja säännöllisesti. Jos et pidä sellaisista totuuksista, kuin että ihminen laihtuu syömällä vähemmän ja kuluttamalla enemmän ja että kuluttamalla vähemmän rahaa jää säästöön, saattaa tämä kirja herättää sinussa ärtymystä. Kirjan ydinsanoma on vaan se, että oikotietä onneen ei ole. Ja että lähes jokaisella on mahdollisuus vaurastua, toki mittakaava on vaan eri ihmisillä erilainen. Mutta helpolla se ei toki tule. On tosiaan tehtävä tiukkoja valintoja omassa taloudessaan ja lakattava vertailemasta itseään muihin. On yritettävä säästää enemmän ja tienata enemmän. On ensin säästettävä 2-3 kuukauden kulujen kokoinen puskurirahasto ja tämän jälkeen kaikki liikenevä laitettava sijoituksiin. Ja jos sattuu saamaan sen palkankorotuksen, kulutus ei saa nousta samassa suhteessa. Juntusen mukaan voit laskea henkilökohtaisen säästöprosenttisi seuraavasti: nettotulot-nettomenot * 100. Tämä kaikki vaatii itsekuria. Ja asioiden seuraamista. Pitää laittaa jokainen ostos ylös joko exceliin tai mobiili-sovellukseen, jotta hahmottaa, mihin se raha kuluu. Tieto tässäkin asiassa valtaa. On tosi vaikea muuttaa asioita, joista ei ole kunnollista käsitystä.

Myöskään sijoittamisessa ei kannata tähdätä pikavoittoihin. Kaikista järkevin tapa sijoittaa on sijoittaa rahat passiivisiin rahastoihin, joissa on mahdollisimman pienet kulut. Ja tietenkin on oltava pitkäjänteinen. Mitä kauemmin rahat saavat olla rahastossa rauhassa, sitä enemmän korkoa korolle ilmiö ehtii kasvattaa pääomaa. Juntunen suosittelee esimerkiksi seuraavanlaista hyvin yksinkertaista jakoa sijoittamisen suhteeseen: 75% USA indeksirahastoon ja 25% Eurooppa indeksirahastoon. Eli jos pystyt sijoittamaan esim. 100 euroa kuussa, 75 eur USA-rahastoon ja 25 eur Eurooppa rahastoon. Joku varmaan nyt ajattelee, että 100 euroa on ihan mahdoton summa laittaa sijoituksiin kuukaudessa, mutta sijoittaminen on mahdollista jo 10 eurolla kuukaudessa. Jos asia kiinnostaa enemmän, esimerkiksi Tony Robbinsin kirjassa Raha, peli haltuun on enemmänkin kerrottu taloudellisen turvan rakentamisesta ja siitä, miten sijoitukset kannattaisi allokoida. Tämä on niin laaja aihe, että tästä on aika mahdotonta kattavasti tähän kirjoittaa. Suosittelen tutustumaan mm. tässä mainittuihin kirjoihin. Koska ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja esimerkiksi riskin sietokyky on nuorella ihmisellä suurempi kuin esimerkiksi eläkeikää lähestyvällä ihmisellä. Jostain kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle!