Tämän blogikirjoituksen pontimena on uutinen, johon
tänään (valitettavasti) törmäsin HS: Uusia tietoja
taitoluisteluvalmentaja Mirjami Penttisestä - Ilta-Sanomat. Ilta-Sanomat
tiivistää asiaa näin:
”Helsinkiläisen taitoluisteluseuran päävalmentaja Mirjami Penttinen on jatkanut epäasiallista käyttäytymistä alaikäisiä luistelijoita kohtaan, kertoo Helsingin Sanomat. Penttinen sai vuonna 2020 Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunnalta vuoden toimitsijakiellon huutamisesta ja nöyryyttämisestä.Neljän urheilijan mukaan Penttinen on käyttänyt toimitsijakiellon jälkeenkin rajua kieltä ja haukkunut nuoria muun muassa aivottomiksi, HS kertoo.”
Jutun kruunaa lause, jossa Penttinen itse totetaa näin: ”Penttinen toteaa
HS:lle olevansa syvästi pahoillaan, jos on loukannut valmennettaviaan. Hän
sanoo käyneensä työnantajansa kanssa vuoropuhelua toiminta- ja
kommunikaatiotapojensa parantamisesta ja yleisestä palautteenantokulttuurista.”
Tämä kuulostaa melko ontuvalta anteeksipyynnöltä, jossa ei
oikeasti oteta vastuuta omista teoista: olen pahoillani jos olen loukannut…no
siis jos kutsut henkilöitä aivottomiksi ja aspergereiksi, on ihan 100% varmaa
että olet loukannut. Ketä tällainen nyt ei muka loukkaisi? Tämä on vaan tapa
siirtää vastuu omista teoista uhreille. Oikeammin olisi sanoa, olen syvästi
pahoillani, kun olen loukannut…tämä kuulostaisi enemmän siltä, että
hän todella on pahoillaan ja ottaa käytöksestään täyden vastuun.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että osa vanhemmista tukee tällaista
käytöstä: HS:
Muodostelmaluisteluvalmentaja Mirjami Penttinen on jatkanut epäasiallista
käytöstään | Urheilu | Etelä-Suomen Sanomat
Etelä-Suomen sanomat kirjoittaa että:
Osa luistelijoista ja vanhemmista tukee Penttistä
HS:n haastattelemien luistelijoiden mukaan "joukkueessa on vuodesta toiseen luistelijoita, jotka saavat osakseen valmentajan epäasiallista käytöstä enemmän kuin toiset. Luistelijoiden mukaan Penttinen käyttäytyy kuitenkin välillä myös lämminsydämisesti ja antaa palautetta asiallisesti. Penttisen käytös jakaakin luistelijoita ja vanhempia, sillä osa tukee päävalmentajaa vahvasti. HS kertoo saaneensa 15 vanhemman allekirjoittaman viestin, jonka mukaan kokemus valmennuksesta on päinvastainen kuin "esitetyt väitteet epäasiallisesta käytöksestä valmentajan taholta".
Haasteellisesti
käyttäytyvillä henkilöillä saattaa joskus olla oma hovinsa. Hänellä saattaa
olla yleensä tietyt suosikit, jotka saavat parempaa kohtelua ja sitten on ne inhokit,
jotka saavat päälleen kaiken kiusaamisen ja kuran. Hänellä on kahdet kasvot,
joita hän käyttää sen mukaan kenen kanssa on tekemisissä. Hän saattaa esiintyä
niin erilaisena eri ihmisille, että he eivät edes tunnista puhuvansa samasta
ihmisestä. Pointti on kuitenkin se, että hän osaa halutessaan käyttäytyä paremmin. Halutessaan.
Sama meininki tietenkin jatkuu sitten yrityselämässä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi työpaikkakiusaaminen on edelleen ongelma, koska kiusaaminenhan aloitetaan jo lapsuudessa. Ajatuksena, että vahvimmat kestää ja heikot karsiutuu pois jos ei kestä henkistä painetta. Toteutetaan Darwinin lakia jonka mukaan heikompi aines karsiutuu.
Onhan tämä valmentaja kyllä saavuttanut tuloksiakin, ei sitä käy kieltäminen. Mutta millä hinnalla? Jos lopputulos on se, että nuori joutuu hakemaan psyykkiseen oireiluun apua, koska on ollut hänen valmennettavanaan, ei voida olla oikealla tiellä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi suomessa lapset ja nuoret oireilevat niin paljon psyykkisesti, jos toimintakulttuuri on tämä. Mielestäni lasten kanssa toimiessa pitäisi ehdottomasti mennä positiivisuuden kautta ja valmentavan johtajuuden keinoin. Totta kai palautetta pitää antaa, sillä ei voi kehittyä, jos ei tiedä missä on parannettavaa. Mutta sen palautteen voi antaa niin monella tavalla ja rakentavammin.Sellainen menetelmä, jossa lapselle / nuorelle huudetaan ja kiroillaan tai häntä haukutaan halventavilla nimityksillä, ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Se on henkistä väkivaltaa ja lapsen itsetunnon nujertamista. Ja vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan sellaiselta, eikä altistaa heitä sille. Onneksi jotkut vanhemmat ovat näin tehneetkin ja puuttuneet tähän käytökseen.
Urbaani sanakirja määrittelee Management by Perkele näin: ”Autoritäärinen
johtamistyyli, johon kuuluu yleensä vastaväitteiden kieltäminen (vaikka
väitteet aiheellisia olisivatkin), äänen korottaminen ja tekeminen ennen
ajattelemista.” ja näin: ”Management
by perkele on alunperin ruotsalainen käsite, joka viittaa suomalaiseen
johtamistapaan, jossa päätöksenteko on nopeaa eikä konsensusta haeta samalla
tavalla kuin ruotsalaisessa johtamistavassa. Suomessa termiä käytetään
alkuperäisestä poiketen autoritäärisen johtamistyylin synonyyminä.” Löytyipä tällainenkin uutinen, jossa asiaa on tutkittu ja
On kyllä ihmeellistä, että edelleen elää tämä käsitys, että
ihmisten johtaminen onnistuu parhaiten tällaisella tyylillä ja käytöksellä. On
outo ajatus, että ihminen antaisi parhaansa silloin kun hän pelkää. Kuinka
suuri osa hänen energiastaan menee siihen, että hän pelkää tekevänsä virheitä
tai pelkää että hänen suorituksensa ei ole riittävä? Kun sen saman energian
voisi käyttää siinä suorituksessa onnistumiseen. Pelko saa ihmisen vain
menemään taistele tai pakene tilaan, jolloin energiaa kuluu ihan vääriin asioihin,
pelkkään selviytymiseen. Tähän kaikkeen liittyy myös käsite psykologisesta
turvallisuudesta, joka on sitä, että ihmisellä on mahdollisuus yrittää ja myös
erehtyä ilman että häntä tuomitaan virheistään.
Great Place to Work sivustolla psykologinen turvallisuus määritellään
näin Psykologinen
turvallisuus työyhteisössä - Great Place To Work Suomi: ”Psykologinen
turvallisuus on kokemus siitä, ettei ideoiden, kysymysten, huolenaiheiden tai
virheiden esiintuominen johda eristämiseen, rankaisemiseen tai nolaamiseen
työyhteisössä. Kokemus ulottuu työntekijän mahdollisuuksiin kehittää toimintaa,
tuoda esiin epäkohtia ja esittää muutosideoita. Yksilölle tämä näyttäytyy
stressin vähentymisenä, työtyytyväisyyden lisääntymisenä ja vahvistuneena
itseluottamuksena.” Lyhyesti, psykologinen turvallisuus lisää hyvinvointia ja
tuottavuutta työyhteisössä.” Psykologinen turvallisuus ja luottamus kulkevat
käsi kädessä. Jos työntekijän, työtovereiden ja johdon välillä ei ole
luottamusta, työntekijän on mahdotonta kokea turvallisuutta millään tasolla.
Ilman luottamusta työntekijä saattaa uskoa, että pelkkä väärä kommentti voi
tuhota työuran. Ilman luottamusta työntekijä, jolla olisi tuore idea tai
innovaatio, kuten asiakkaalle tarjottava uusi palvelu, jättää helposti
ajatuksen kertomatta seuraamusten pelossa tai siitä syystä, ettei hän ole
sitoutunut. Luottamuksen
puute tappaa innovatiivisuuden ja pienentää yrityksen käyttöön saamaa osuutta
työntekijöidensä potentiaalista. Sekä yrityksen että yksilön kehittyminen ja
kehittäminen hidastuvat merkittävästi.”
Jos joku haukkuu sinua aivottomaksi ja aspergeriksi, luoko
se luottamusta? Entä psykologista turvallisuutta? Luoko se halun antaa koko
potentiaalinsa ja venyä vielä vähän pidemmälle? Olen sitä mieltä, että ei. Päinvastoin, se
murentaa sekä luottamuksen että turvallisuuden tunteen ja estää henkilöä ottamasta
koko potentiaaliaan käyttöön ja hyödyntämästä sitä. Eli lyhyellä tähtäimellä
saatetaan saada jostain yksilöstä hyötyjä enemmän irti management by perkeleen
avulla, mutta ihminen ei varmastikaan halua tai edes pysty antamaan ihan
kaikkea jos hän pelkää.
Nyt kun taloudessa menee huonosti ja ihmisiä irtisanotaan,
on oikea management by perkeleen kultakausi. Hyvinä aikoina on helppoa sanoa,
että meillä työntekijöitä arvostetaan ja työhyvinvointi on ykkösasia, mutta
puheet punnitaan siinä kohtaa kun katetta ei tule tarpeeksi eikä viivan alle
jää riittävästi euroja. Siinä kohtaa palkataan sitten se management by perkele
johtaja joka uskaltaa huutaa ja räyhätä ja irtisanoa ihmisiä ilman tunnontuskia. Pitäisi kuitenkin muistaa, että
kun se hyvä kausi sitten alkaa, työntekijöistä voi olla myös pulaa. Ja se huono
kello kyllä kuuluu myös kauas. Firma, jossa ihmisiä kohdellaan huonosti, ei
pysty houkuttelemaan parhaita osaajia. Juhlapuheissa ja mainoksissa saatetaan
sanoa yhtä, mutta teot puhuu ihan toista. Ja ihmiset kyllä noteeraavat ne teot.
Sitä paitsi myös huonoina aikoina asiat voi hoitaa empaattisella ja
ihmislähtöisellä tavalla. Tämä vaatii vaan ajatustavan ja asenteiden muutosta.
Ja se muutos lähtee jo sieltä lasten kohtelusta.
Suomi on pieni maa, jonka väestö vanhenee vauhdilla. Meillä
ei ole varaa kohdella meidän tulevaisuuden toivoja eli lapsia huonosti. Eikä
ole varaa huonoon johtamiseen. Jotta pienenä maana voidaan menestyä, siihen
tarvitaan kaikkien panosta ja yhteishenkeä. Jota ei voida saavuttaa hyväksymällä
kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu. Se mistä vaikenet, sen myös hiljaa
hyväksyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti