SISÄINEN
LAPSI
Tämä postaus
on vähän kuin jatkoa postaukselleni oman itsen rakastamisesta. Kirjassa the
loving parent workbook sanotaan että koska emme voi palata lapsuuteen ja pyytää
vanhempiamme rakastamaan meitä sillä tavalla kuin olisimme tarvinneet meitä
rakastettavan, meidän täytyy oppia miten pidämme huolta ja täytämme omat
tarpeemme. Meidän on tultava omiksi rakastaviksi vanhemmiksemme. Meidän on
katsottava sisäänpäin, löydettävä tunteittemme alkulähteet ja ymmärrettävä omat
vaikeutemme ja oma roolimme niiden aiheuttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että
katsomme sisäämme ja annamme itsellemme sen, mitä emme saaneet lapsina.
Omat
vanhempamme (tai henkilöt jotka kasvattivat meidät) olivat myös
traumatisoituneita. He eivät saaneet sitä rakkautta ja ohjausta jota olisivat
tarvinneet omilta vanhemmiltaan ja siksi he eivät voineet välittää tätä
rakkautta ja ohjausta meille. Minun vanhempani syntyivät sota-aikana. Heidän
vanhempiensa eli minun isovanhempieni energia kului sotaan ja aiheutti heille
traumoja ja taakkoja, joita he siirsivät eteenpäin omille vanhemmilleni. Silloin kun itse suunnittelin lapsien
hankintaa, ajattelin, että teen kaiken päinvastoin kuin omat vanhempani ja
silloin kaikki menee hyvin. Omat vanhempani eivät omien ongelmiensa vuoksi
oikeastaan välittäneet lainkaan mitä tein. Minä taas välitin lasteni
tekemisistä hiukan liikaakin, läheisriippuvalla tavalla.
Oman
rakastavan vanhemman tunnistaminen
Sisäinen
rakastava vanhempi voidaan nähdä yhtenä puolena meidän todellisesta minästämme
jonka voimme herättää ja jota voimme vahvistaa pitämään huolta sisäisestä
lapsestamme. Sisäisella vanhemmallamme on syvää rakkautta, myötätuntoa ja
kiltteyttä. Meidän pitää vain oppia miten tunnistaa ja toimia omaa itseämme
kohtaan näiden ominaisuuksien kautta. Sisäinen vanhempamme kohtaa lapsuuden
tarpeemme huolenpidosta, tuesta ja ohjauksesta. Voimme tunnistaa sisäisen
vanhempamme kun:
- Pidämme
huolta fyysisestä, mielellisestä, hengellisestä ja emotionaalisesta hyvinvoinnistamme
- Tunnemme
vapaasti tunteemme
- Tarjoamme
itsellemme lohduttavia sanoja ja kosketusta
- Pidämme
yllä ajatuksia / mielellisiä kuvia, jotka heijastelevat kiltteyttä ja
myötätuntoa
Lapsuuden kokemuksemme muokkaavat sisäistä elämäämme. Jotta ymmärtäisimme sisäistä elämäämme selvemmin, meidän pitää tunnistaa sisäisen perheemme jäsenet ja heidän tarpeensa. Sisäinen kriittinen vanhempi: osa meistä, joka yrittää kontrolloida käytöstämme ja elämäämme. Sisäinen lapsi: nuori, haavoittuva osa meitä, jonka ikähaarukka on vastasyntyneestä teini-ikäiseen. Sisäinen teini-ikäinen.
Sisäinen
lapsi viittaa sekä sisäiseen lapseen että teini-ikäiseen. Joku voi kysyä, miksi
emme vain yksinkertaisesti ole yhteydessä omiin tunteisiimme tämän sisäinen
lapsi ajatuksen sijaan. Meidän hylkäämisemme, laiminlyönti ja pahoinpitely
tapahtuivat lapsuuden suhteissa, kun meillä ei ollut tarvittavia kykyjä tai
turvallisuutta ilmaista omia kipujamme ja pelkojamme. Haavoittumisen hetkellä
osa meistä ikään kuin jäätyi ja jäi vangiksi menneisyyteen varustettuna lapsen
uskomuksilla, tunteilla ja täyttymättömillä tarpeilla. Kun luomme suhteen
näihin jäätyneisiin osiin itsestämme ja täytämme hänen tarpeensa, luomme heille
olosuhteet joissa he voivat parantua ja vapauttaa väärät uskomukset. Tekemällä
näin, me vapautamme itsemme siitä häpeästä ja itsesyytöksestä jota olemme
kantaneet menneisyydestä tähän päivään.
Jokaisella
meidän sisäisen perheemme jäsenellä on erilainen kokemus maailmasta,
väritettynä lapsuutemme ympäristöllä. Stressaavissa tilanteissa sisäinen
lapsemme saattaa olla se, joka reagoi, erehtyen pitämään edessämme seisovaa
henkilöä henkilönä menneisyydestämme. Tämä voi triggeröidä saman avuttomuuden
ja pelon, jota tunsimme silloin. Joskus taas saatamme sulkeutua tai hyökätä
kuin teini-ikäinen. Voi olla, että emme tiedosta, kuinka jokin toimintamme on
tämän haavoittuneen sisäisen lapsen aikaansaamaa. Minulla esimerkiksi on ollut
ongelmia aggressiivisten ja dominoivien naisjohtajien kanssa. Jokin heidän
käytöksessään on triggeröinyt minussa tilanteeseen suhteettoman kovaa vihaa ja
suuttumusta. Olen tajunnut, että vedin puoleeni uudestaan ja uudestaan tällaisia
naisjohtajia, kunnes ymmärsin tämän mallin mistä se johtuu. Miesten suhteen
minulla taas aktivoituu hylkäämisen pelko ja valtava miellyttämisen tarve.
Isälleni mikään mitä tein ei ollut koskaan kyllin hyvää ja yritin
suorittamisella ansaita hänen rakkauttaan. Mikään mitä tein, ei kuitenkaan
saanut häntä rakastamaan minua ja lopulta hän hylkäsi minut, äitini ja
sisarukseni tekemällä itsemurhan. Olin silloin varhaisessa teini-iässä ja tämä
jätti sisäiseen lapseeni pahan haavan, joka on oireillut vielä tänäkin päivänä.
Sen seurauksena olen rakastanut miehiin, jotka ovat emotionaalisesti
saavuttamattomia ja joiden tiedän hylkäävän minut.
Kun huomaamme
toimivamme sisäisen lapsemme haavoista käsin, voimme tunnistaa nämä mallit
trauman pitkäkestoisiksi vaikutuksiksi. Tämä saattaa auttaa meitä olemaan
lempeämpiä ja myötätuntoisempia itseämme kohtaan. Meissä ei ole mitään vikaa.
Nämä ovat vain olleet meidän selviytymiskeinojamme, joiden kautta olemme
yrittäneet täyttää tarpeemme. Nyt voimme päästää niistä irti tarpeettomina.
Kunnes vapautamme sisäisen lapsemme, olemme edelleen tässä lapsuuden
reaktioiden syklissä. Rakastavan sisäisen vanhemmuuden kautta sisäinen lapsemme
ymmärtää, että on ok ilmaista tunteitamme ja tarpeitamme. Lakkaamme
kuuntelemasta sisäistä kriittistä vanhempaamme ja murramme ”älä puhu, älä
luota, älä tunne” säännön jonka opimme toimintahäiriöisessä lapsuuden
perheessämme. Korvaamme pelko- ja häpeä pohjaiset reaktiomme ehdottomalla
rakkaudella.
Sisäinen
lapsi saattaa tuntua monesta jotenkin oudolta käsitteeltä. Mutta monissa terapiamalleissa
hyväksytään se tosiasia, että ihmisessä on monta osaa. Ihan terveissä perheissäkin kasvaneet tunnistavat itsessään erilaisia osia. Esimerkiksi joku saattaa sanoa:
Osa minusta on vihainen ja toinen osa nälkäinen. Jotta meillä olisi tasapaino, näiden sisäisten
perheenjäsenten pitää toimia hyvin yhteen. Nämä sisäiset perheenjäsenet
auttoivat meitä selviämään toimintahäiriöisessä perheessämme. Rakastavina
vanhempina, meidän pitää auttaa heitä työskentelemään yhdessä ja osoittaa
heille tehokkaampia tapoja rakastaa ja suojella meitä.
Sisäiset
perheenjäsenet
Kriittinen
vanhempi. Hänet voit
tunnistaa arvostelevista lauseista itseäsi kohtaan. Tämä on se pieni ilkeä ääni
sisälläsi joka sanoo että reitesi ovat liian leveät ja miksi puit tuon typerän
mekon päällesi. Tämän kriittisen vanhemman tarkoitusperät ovat kuitenkin hyvät,
hän yrittää vain suojella sisäistä lasta tai teini-ikäistä. Kriittisen
vanhemman viesti on Älä puhu, älä luota, älä tunne. Kriittinen vanhempi saattaa
olla aktiivisena, jos huomaat kehossasi jännitystä, olevasi kontrolloiva,
pessimistinen, perfektionistinen, tuomitseva, ihmisten miellyttäjä tai
tuntevasi itsesi ahdistuneeksi, huolestuneeksi ja peloissaan olevaksi.
Sisäinen
teini-ikäinen. Tämä
sisäinen perheenjäsen voi olla kapinallinen, vihainen ja reagoida nopeasti
yrittäen harhauttaa ja puolustaa sisäistä lasta ikäviltä ja epämukavilta
tunteilta. Hän saattaa yrittää asettaa rajoja, mutta teini-ikäisellä tavalla,
joka ei yleensä toimi kovin hyvin. Sisäinen teini-ikäinen saattaa käyttää esim.
päihteitä turruttaakseen tunteensa. Sisäinen teini-ikäinen on edustaja siitä
vihaisesta ja puolustavasta osasta itseämme.
Sisäinen
lapsi. Tämä on se
viaton osa meitä, joka joutui esittämään valheellisen minän tullakseen toimeen
hylkäämisen, pahoinpitelyn ja hylkäämisen kanssa. Tämä osa tulkitsi saamastaan
kohtelusta, että ei ole rakastettava, arvokas tai että hänellä ei ole
merkitystä. Sisäinen lapsi on myös se osa meistä, joka tuntee lapsenomaista
iloa, leikkisyyttä, luovuutta ja spontaanisuutta.
Sisäinen
lapsesi ja teini-ikäisesi haluavat tulla nähdyksi. He haluavat päästää irti tuskasta
ja surusta jota kantavat. Kun vapautamme sisäisen lapsemme, alamme tuntea
surumme ja muut tunteemme lapsuudestamme. Kriittinen vanhempi usein kieltää
tunteet. Tunteiden kieltäminen on kontrollointia. Rakastava vanhempi tekee
tilaa tunteille. Sisäinen rakastava vanhempamme voi rakentaa ja ylläpitää
terveitä suhteita sisäisiin perheenjäseniimme käyttämällä seuraavia terveen
perheen periaatteita:
- Vanhemmat
ottavat johtajan roolin, tunnistaen vastuunsa suojella, rakastaa, tukea ja
ohjata lapsiaan
- Päätökset
tehdään ottaen huomioon kaikkien perheenjäsenten etu
- Vanhemmat
ottavat vastuun tunteistaan, motivaatiostaan ja reaktioistaan
- Vanhemmat
hellivät suhdettaan lapseensa
- Lapset
pidetään poissa vanhempien välisistä jännitteistä ja heille opetetaan terveitä
tapoja ratkaista konflikteja. Vanhemmat puhuvat suoraan sille henkilölle, jota
konflikti koskee.
- Perheessä
kunnioitetaan kaikkien rajoja