Sisäinen lapsi

SISÄINEN LAPSI

Tämä postaus on vähän kuin jatkoa postaukselleni oman itsen rakastamisesta. Kirjassa the loving parent workbook sanotaan että koska emme voi palata lapsuuteen ja pyytää vanhempiamme rakastamaan meitä sillä tavalla kuin olisimme tarvinneet meitä rakastettavan, meidän täytyy oppia miten pidämme huolta ja täytämme omat tarpeemme. Meidän on tultava omiksi rakastaviksi vanhemmiksemme. Meidän on katsottava sisäänpäin, löydettävä tunteittemme alkulähteet ja ymmärrettävä omat vaikeutemme ja oma roolimme niiden aiheuttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että katsomme sisäämme ja annamme itsellemme sen, mitä emme saaneet lapsina.

Omat vanhempamme (tai henkilöt jotka kasvattivat meidät) olivat myös traumatisoituneita. He eivät saaneet sitä rakkautta ja ohjausta jota olisivat tarvinneet omilta vanhemmiltaan ja siksi he eivät voineet välittää tätä rakkautta ja ohjausta meille. Minun vanhempani syntyivät sota-aikana. Heidän vanhempiensa eli minun isovanhempieni energia kului sotaan ja aiheutti heille traumoja ja taakkoja, joita he siirsivät eteenpäin omille vanhemmilleni.  Silloin kun itse suunnittelin lapsien hankintaa, ajattelin, että teen kaiken päinvastoin kuin omat vanhempani ja silloin kaikki menee hyvin. Omat vanhempani eivät omien ongelmiensa vuoksi oikeastaan välittäneet lainkaan mitä tein. Minä taas välitin lasteni tekemisistä hiukan liikaakin, läheisriippuvalla tavalla.

Oman rakastavan vanhemman tunnistaminen

Sisäinen rakastava vanhempi voidaan nähdä yhtenä puolena meidän todellisesta minästämme jonka voimme herättää ja jota voimme vahvistaa pitämään huolta sisäisestä lapsestamme. Sisäisella vanhemmallamme on syvää rakkautta, myötätuntoa ja kiltteyttä. Meidän pitää vain oppia miten tunnistaa ja toimia omaa itseämme kohtaan näiden ominaisuuksien kautta. Sisäinen vanhempamme kohtaa lapsuuden tarpeemme huolenpidosta, tuesta ja ohjauksesta. Voimme tunnistaa sisäisen vanhempamme kun:

-     Pidämme huolta fyysisestä, mielellisestä, hengellisestä ja emotionaalisesta                    hyvinvoinnistamme

-     Tunnemme vapaasti tunteemme

-     Tarjoamme itsellemme lohduttavia sanoja ja kosketusta

-     Pidämme yllä ajatuksia / mielellisiä kuvia, jotka heijastelevat kiltteyttä ja myötätuntoa

Lapsuuden kokemuksemme muokkaavat sisäistä elämäämme. Jotta ymmärtäisimme sisäistä elämäämme selvemmin, meidän pitää tunnistaa sisäisen perheemme jäsenet ja heidän tarpeensa. Sisäinen kriittinen vanhempi: osa meistä, joka yrittää kontrolloida käytöstämme ja elämäämme. Sisäinen lapsi: nuori, haavoittuva osa meitä, jonka ikähaarukka on vastasyntyneestä teini-ikäiseen. Sisäinen teini-ikäinen. 

Sisäinen lapsi viittaa sekä sisäiseen lapseen että teini-ikäiseen. Joku voi kysyä, miksi emme vain yksinkertaisesti ole yhteydessä omiin tunteisiimme tämän sisäinen lapsi ajatuksen sijaan. Meidän hylkäämisemme, laiminlyönti ja pahoinpitely tapahtuivat lapsuuden suhteissa, kun meillä ei ollut tarvittavia kykyjä tai turvallisuutta ilmaista omia kipujamme ja pelkojamme. Haavoittumisen hetkellä osa meistä ikään kuin jäätyi ja jäi vangiksi menneisyyteen varustettuna lapsen uskomuksilla, tunteilla ja täyttymättömillä tarpeilla. Kun luomme suhteen näihin jäätyneisiin osiin itsestämme ja täytämme hänen tarpeensa, luomme heille olosuhteet joissa he voivat parantua ja vapauttaa väärät uskomukset. Tekemällä näin, me vapautamme itsemme siitä häpeästä ja itsesyytöksestä jota olemme kantaneet menneisyydestä tähän päivään.

Jokaisella meidän sisäisen perheemme jäsenellä on erilainen kokemus maailmasta, väritettynä lapsuutemme ympäristöllä. Stressaavissa tilanteissa sisäinen lapsemme saattaa olla se, joka reagoi, erehtyen pitämään edessämme seisovaa henkilöä henkilönä menneisyydestämme. Tämä voi triggeröidä saman avuttomuuden ja pelon, jota tunsimme silloin. Joskus taas saatamme sulkeutua tai hyökätä kuin teini-ikäinen. Voi olla, että emme tiedosta, kuinka jokin toimintamme on tämän haavoittuneen sisäisen lapsen aikaansaamaa. Minulla esimerkiksi on ollut ongelmia aggressiivisten ja dominoivien naisjohtajien kanssa. Jokin heidän käytöksessään on triggeröinyt minussa tilanteeseen suhteettoman kovaa vihaa ja suuttumusta. Olen tajunnut, että vedin puoleeni uudestaan ja uudestaan tällaisia naisjohtajia, kunnes ymmärsin tämän mallin mistä se johtuu. Miesten suhteen minulla taas aktivoituu hylkäämisen pelko ja valtava miellyttämisen tarve. Isälleni mikään mitä tein ei ollut koskaan kyllin hyvää ja yritin suorittamisella ansaita hänen rakkauttaan. Mikään mitä tein, ei kuitenkaan saanut häntä rakastamaan minua ja lopulta hän hylkäsi minut, äitini ja sisarukseni tekemällä itsemurhan. Olin silloin varhaisessa teini-iässä ja tämä jätti sisäiseen lapseeni pahan haavan, joka on oireillut vielä tänäkin päivänä. Sen seurauksena olen rakastanut miehiin, jotka ovat emotionaalisesti saavuttamattomia ja joiden tiedän hylkäävän minut.

Kun huomaamme toimivamme sisäisen lapsemme haavoista käsin, voimme tunnistaa nämä mallit trauman pitkäkestoisiksi vaikutuksiksi. Tämä saattaa auttaa meitä olemaan lempeämpiä ja myötätuntoisempia itseämme kohtaan. Meissä ei ole mitään vikaa. Nämä ovat vain olleet meidän selviytymiskeinojamme, joiden kautta olemme yrittäneet täyttää tarpeemme. Nyt voimme päästää niistä irti tarpeettomina. Kunnes vapautamme sisäisen lapsemme, olemme edelleen tässä lapsuuden reaktioiden syklissä. Rakastavan sisäisen vanhemmuuden kautta sisäinen lapsemme ymmärtää, että on ok ilmaista tunteitamme ja tarpeitamme. Lakkaamme kuuntelemasta sisäistä kriittistä vanhempaamme ja murramme ”älä puhu, älä luota, älä tunne” säännön jonka opimme toimintahäiriöisessä lapsuuden perheessämme. Korvaamme pelko- ja häpeä pohjaiset reaktiomme ehdottomalla rakkaudella.

Sisäinen lapsi saattaa tuntua monesta jotenkin oudolta käsitteeltä. Mutta monissa terapiamalleissa hyväksytään se tosiasia, että ihmisessä on monta osaa. Ihan terveissä perheissäkin kasvaneet tunnistavat itsessään erilaisia osia. Esimerkiksi joku saattaa sanoa: Osa minusta on vihainen ja toinen osa nälkäinen.  Jotta meillä olisi tasapaino, näiden sisäisten perheenjäsenten pitää toimia hyvin yhteen. Nämä sisäiset perheenjäsenet auttoivat meitä selviämään toimintahäiriöisessä perheessämme. Rakastavina vanhempina, meidän pitää auttaa heitä työskentelemään yhdessä ja osoittaa heille tehokkaampia tapoja rakastaa ja suojella meitä.

Sisäiset perheenjäsenet

Kriittinen vanhempi. Hänet voit tunnistaa arvostelevista lauseista itseäsi kohtaan. Tämä on se pieni ilkeä ääni sisälläsi joka sanoo että reitesi ovat liian leveät ja miksi puit tuon typerän mekon päällesi. Tämän kriittisen vanhemman tarkoitusperät ovat kuitenkin hyvät, hän yrittää vain suojella sisäistä lasta tai teini-ikäistä. Kriittisen vanhemman viesti on Älä puhu, älä luota, älä tunne. Kriittinen vanhempi saattaa olla aktiivisena, jos huomaat kehossasi jännitystä, olevasi kontrolloiva, pessimistinen, perfektionistinen, tuomitseva, ihmisten miellyttäjä tai tuntevasi itsesi ahdistuneeksi, huolestuneeksi ja peloissaan olevaksi.

Sisäinen teini-ikäinen. Tämä sisäinen perheenjäsen voi olla kapinallinen, vihainen ja reagoida nopeasti yrittäen harhauttaa ja puolustaa sisäistä lasta ikäviltä ja epämukavilta tunteilta. Hän saattaa yrittää asettaa rajoja, mutta teini-ikäisellä tavalla, joka ei yleensä toimi kovin hyvin. Sisäinen teini-ikäinen saattaa käyttää esim. päihteitä turruttaakseen tunteensa. Sisäinen teini-ikäinen on edustaja siitä vihaisesta ja puolustavasta osasta itseämme.

Sisäinen lapsi. Tämä on se viaton osa meitä, joka joutui esittämään valheellisen minän tullakseen toimeen hylkäämisen, pahoinpitelyn ja hylkäämisen kanssa. Tämä osa tulkitsi saamastaan kohtelusta, että ei ole rakastettava, arvokas tai että hänellä ei ole merkitystä. Sisäinen lapsi on myös se osa meistä, joka tuntee lapsenomaista iloa, leikkisyyttä, luovuutta ja spontaanisuutta.

Sisäinen lapsesi ja teini-ikäisesi haluavat tulla nähdyksi. He haluavat päästää irti tuskasta ja surusta jota kantavat. Kun vapautamme sisäisen lapsemme, alamme tuntea surumme ja muut tunteemme lapsuudestamme. Kriittinen vanhempi usein kieltää tunteet. Tunteiden kieltäminen on kontrollointia. Rakastava vanhempi tekee tilaa tunteille. Sisäinen rakastava vanhempamme voi rakentaa ja ylläpitää terveitä suhteita sisäisiin perheenjäseniimme käyttämällä seuraavia terveen perheen periaatteita:

-    Vanhemmat ottavat johtajan roolin, tunnistaen vastuunsa suojella, rakastaa, tukea ja ohjata lapsiaan

-    Päätökset tehdään ottaen huomioon kaikkien perheenjäsenten etu

-    Vanhemmat ottavat vastuun tunteistaan, motivaatiostaan ja reaktioistaan

-    Vanhemmat hellivät suhdettaan lapseensa

-    Lapset pidetään poissa vanhempien välisistä jännitteistä ja heille opetetaan terveitä tapoja ratkaista konflikteja. Vanhemmat puhuvat suoraan sille henkilölle, jota konflikti koskee.

-    Perheessä kunnioitetaan kaikkien rajoja