Erokokemuksen uudelleenmäärittely

 

Tänä kesänä olen lukenut Tony Robbinsin kirjoja, viimeisin jonka luin oli nimeltään Rajaton voimasi, tavoitteet ja onnistuminen. Vaikutelmani hänestä oli aluksi melko muovinen super valkoisine pepsodent-hymyineen, mutta täytyy sanoa, että hänen kirjansa ovat kyllä tehneet vaikutuksen ja muuttaneet tuon alun ennakkoluulon. Hän kirjoittaa tuossa kirjassaan seuraavaa:

”Me kaikki tunnemme ihmisiä, joista on karille ajautuneen romanssin jälkeen tullut huomattavan varovaisia ja pelokkaita. Kenties heidät on jätetty piittaamattomasti tai heitä on loukattu ja he päättävät vetäytyä kuoreensa parisuhdeasioissa. Fakta on, että päättynyt parisuhde tuotti heille enemmän iloa kuin tuskaa. Sen vuoksi siitä oli niin vaikea luopua. Mutta hyvien muistojen häivyttäminen ja ikäviin muistoihin keskittyminen asettaa kokemuksen mahdollisimman huonoon kehykseen ja nostaa siinä esiin mahdollisimman kurjia asioita. Ajatuksena on muuttaa kehystä, nähdä suhteen tuottama ilo, hyöty ja kasvu. Sitten voidaan lähteä etenemään positiivisesta eikä negatiivisesta kehyksestä ja voimaantua luomaan yhä parempi parisuhde tulevaisuudessa. Mietipä hetken verran elämässäsi eteen tullutta kolmea haastavaa tilannetta. Miten monella eri tavalla voit nähdä kunkin niistä tilanteista? Miten monella tavalla voit kehystää ne? Mitä opit tarkastelemalla tilanteita eri tavoilla? Miten tämä vapauttaa sinut toimimaan eri tavoilla?

Tämä kappale kirjassa iski kuin tuhat volttia. Nyt haluan muuttaa kehyksen ja nähdä suhteen tuottaman ilon, hyödyn ja kasvun. On totta, että jos parisuhde olisi tuottanut vain pelkkää tuskaa, siitä ei olisi ollut niin vaikeaa lähteä. Faktaa on, että koin entisen puolisoni kanssa elämäni suurimmat ja hienoimmat asiat yhdessä. Kun aloimme rakentaa yhteistä elämäämme, olimme kaksi nuorta, joilla ei ollut mitään. Koimme yhdessä toiselle paikkakunnalle muuttamisen, ensimmäiset hyvät, vakituiset työpaikat. Ostimme yhdessä ensimmäisen talon. Saimme yhdessä lapsia ja loimme perheen yhteiset tavat ja perinteet. Koimme yhdessä joulut ja merkkipäivät, sukulaisten syntymät ja kuolemat, ristiäiset, rippikoulut, ylioppilasjuhlat ja hautajaiset. Sairaudet, ilot ja surut. Lasten koulun aloitukset, työpaikan vaihdokset, kaikki suuret asiat. Ja lopulta eron ja perheen hajoamisen aiheuttaman tuskan.

Entä mitä hyvää tästä kaikesta on seurannut? Miten olen kasvanut tämän kaiken seurauksena? Olen oppinut, että elämää ei voi elää vain toisten kautta tai heidän vuokseen. Että meillä jokaisella on vain yksi elämä ja me itse luomme siitä sellaisen kuin haluamme. Olen oppinut puolustamaan itseäni. Olen oppinut arvostamaan itseäni. Olen alkanut pitää huolta niin fyysisestä kuin psyykkisestä kunnostani. Minulla on rehellisemmät suhteet lapsiini. Minulla on rauha. Kotini on pieni, mutta kaunis ja rauhallinen. Saan nukuttua, koska minulla ei enää ole jatkuvaa sisäistä ristiriitaa ja sen vatvomista pitäisikö erota vai ei. Olen kohdannut pahimmat pelkoni ja löytänyt sisäisen rohkeuteni. Ja ennen kaikkea, minulla on VAPAUS.

Minulla on vapaus tehdä mitä haluan, kenen kanssa haluan ja milloin haluan. Saan päättää omasta ajan- ja rahankäytöstäni. Saan tehdä asiat sillä tavalla kuin haluan, eikä kukaan arvostele siitä, miten ne on tehty. Pystyn katsomaan itseäni peilistä ja seisomaan omien tekojeni takana. Minulla on vihdoin ollut aikaa käsitellä menneitä suruja ja tehdä surutyötä. Tiedän nyt, mitä ihmissuhteissa haluan ja mitä en halua. Olen löytänyt rajani suhteessa itseeni ja toisiin. Olen löytänyt jälleen itseni ja opettelen rakastamaan itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen myös löytänyt kadoksissa olleen naiseuteni ja intuitioni. Olen löytänyt tunteeni ja sisäisen ääneni. Aion myös kuunnella tunteitani, enkä enää koskaan toimia itseäni vastaan. Aion olla itseni paras ystävä ja toivottavasti saada myös muita ystäviä paljon lisää! Aion toimia positiivisena esimerkkinä omille lapsilleni, jotta he oppisivat rakastamaan itseään terveellä tavalla.

Tämän postauksen kuvana on kuva Robbinsin kirjasta (uudelleenmäärittelyn 6 askelmaa). Teen nyt harjoituksen, jossa uudelleenmäärittelen ajatukseni erosta tuon prosessin avulla. Koska ajatukseni ovat keskittyneet negatiivisiin puoliin, haluan uudelleen määritellä sen, mitä ero merkitsee minulle. Yhteiskunnassa ylipäätään nähdään edelleen ero hyvin voimakkaasti epäonnistumisena ja mielestäni suhtautuminen eroon pitäisi uudelleenmääritellä laajemminkin.

1.       Mene sisään siihen mielen osaan, joka on ollut vastuussa kyseisestä käyttäytymismallista -->Minun mielessäni eroa ajattelee epäonnistumisena se osa minusta, joka on ehdollistettu ajattelemaan, että nainen on arvokas vain ollessaan parisuhteessa miehen kanssa. Tätä ajatusta tuutataan hyvin voimakkaasti joka puolelta, ei tarvitse kuin katsoa tv:n ohjelmatarjontaa, niin siitä voi päätellä mikä on naisen elämän tärkein tehtävä (päästä naimisiin ja hyväksytyksi miehen taholta) Esim. pelkästään tänään kun kirjoitan tätä tv:stä tuli unelmahäät, sinkkuillallinen, jokin romanttinen elokuva, say yes to the dress jne….Yhteiskunta yrittää myös tuutata ajatusta, että vain lisääntymisikäinen nainen on arvokas ja että kaikki 50 lähentelevät naiset voivat pikku hiljaa kadota takavasemmalle, koska heidän tärkein tehtävänsä synnyttäjänä on ohi ja he ovat tämän myötä yhteiskunnan (miesten) silmissä hyödyttömiä. Tämä osa minusta on joutunut eron myötä määrittelemään uudestaan sen kuka ja millainen on ja löytämään oman arvonsa yksinään omana yksilönä. Yhteiskunta myös luo painetta siihen, että vain perhe on arvokas yksikkö, sille annetaan erilaisia vero, ym. alennuksia ja sinkut ovat vain jotain epäonnistunutta massaa, johon ei kannata panostaa. 

2.       Luo merkinantojärjestelmä -->Kun huomaan tuntevani epäonnistumisen tai kateuden tunnetta, kun muut kertovat perhelomistaan ym. asioista, pitää herätä huomaamaan, että ehkä se heidän täydellinen lomansa ei ollutkaan ihan niin täydellinen, vaan kenties se menikin riidellessä niistä samoista asioista, joista on riidelty jo 20 vuotta. Aika moni avioliitto päättyy elokuussa eroon piinallisen yhteisen kesäloman jälkeen… Mutta se saadaan toki näyttämään ihan täydelliseltä ulospäin. Eli pitää herätä jos / kun huomaan tuntevani noita epäonnistumisen tunteita. 

3.       Selvitä HYÖDYT (jotka eivät ehkä ole tietoisen mielen saatavilla) -->Tässä tapauksessa hyödyt ovat ennen kaikkea vapaus. Vapaus elää elämään niin kuin itse haluan. Jos nyt ajattelee tuota edellistä kesäloma-esimerkkiä niin en joudu jatkuvasti neuvottelemaan kaikesta jonkun kanssa, tai ehkä tekemään sellaisia asioita, joita en haluaisi tehdä, vain siksi että olen parisuhteessa ja yritän joko välttää riitaa tai miellyttää toista. Että minun ei tarvitse loman jälkeen palata töihin jo valmiiksi väsyneenä kaiken kesälomalla tapahtuneen riitelyn ja vänkäämisen jälkeen, vaan olen oikeasti levännyt. Olen myös parempi äiti lapsilleni, kun energiani ei mene parisuhteen ongelmien hoitamiseen. Elämässäni on rauha. Että sain myös omaa aikaa ja yksinäisyyttä, pystyin lukemaan kirjoja, vain olemaan, ilman että joku on koko ajan joko pyytämässä huomiotani tai pyytämässä minua tekemään jotain hyväkseen. Ehkä kesäloma budjettini oli pieni, enkä päässyt ulkomaille johonkin hienoon kohteeseen josta olisin voinut randomisti kehuskella työpaikan kahvihuoneessa, mutta se pieni lomaretki jonka pystyin järjestämään kotimaassa oli sitäkin kivempi 😊 ei draamaa, ei riitoja, vain rentoutumista. 

4.       Pyydä mielen luovaa osaa yhteistyössä kyseistä käyttäytymismallista vastuussa olevan osan kanssa löytämään kolme muuta keinoa saada samat hyödyt. -->Jos olisin parisuhteessa, nuo samat hyödyt voisin saada, jos olisin yhdessä kumppanin kanssa, jonka kanssa voisin tuntea myös vapautta. Joka ymmärtäisi, että kaipaan parisuhteen lisäksi myös omaa aikaa. Joka itsekin osaisi olla yksin ja kaipaisi myös omaa aikaa. Joka ei olisi mustasukkainen tai omistushaluinen, vaan ymmärtäisi, että haluan lomalla tavata myös omia ystäviäni. Jolla olisi myös omia ystäviä ja omia harrastuksia parisuhteen lisäksi. Jonka kanssa oleminen olisi helppoa ja rentouttavaa. Jonka kanssa yhdessä oleminen tuntuisi siltä että on rauha. Ja että tuntisin oloni paremmaksi oltuani yhdessä hänen kanssaan. Että voisimme yhdessä käydä kesälomareissulla ja seikkailla uusissa paikoissa ja jakaa nuo kokemukset ja nauttia niistä. 

5.       Johdonmukaisuustarkistus: Onko mielessä osia, jotka ovat tätä vastaan?-->Tuo mielen osa, joka on ehdollistettu siihen, että naisen tarkoitus on olla vain hyvä vaimo ja äiti on kyllä todella syvään iskostettu. Minun suvussani ei esimerkiksi koskaan erottu. Näin miten sukulaispariskunnat olivat yhdessä, toistivat toksisia käytösmallejaan ja selkeästi kärsivät yhdessä, mutta eroaminen ei vain ollut vaihtoehto. Se oli vain edelleen niin suuri häpeä ja epäonnistuminen, että sitä ei vaan yksinkertaisesti tehty. Piste. Mieluummin vaikka salassa petetään sitä puolisoa, kuin erotaan. Olen myös lapsuudessa kohdannut sitä ajattelua, että eronneen perheen lapset ovat jotenkin leimattuja ja huonompia kuin ns. ydinperheen lapset. Joten se osa minusta, johon tämä ajattelu on iskostettu, vastusti hyvin pitkään eroa, koska en halunnut tuota leimaa omille lapsilleni. Ns. onnelliset ydinperheet voivat olla hyvin vahingollisia lapsille, jos niissä ei vanhemmat oikeasti rakasta toisiaan. 

6.       Pyydä kyseisestä käyttäytymismallista vastuussa olevaa mielen osaa ottamaan vastuu vaihtoehtoisten käyttäytymismallien aktualisoinnista ja pyydä ihminen kokemaan muuttunut käyttäytymismalli -->Olen itse kokenut tänä kesänä sen, miten hyvä minun on ollut olla, vaikka olen eronnut, koska olen vapaa tekemään mitä haluan. Tätä uudelleenmäärittelyn mallia voi käyttää mihin tahansa muuhunkin asiaan. Kaikista kokemuksista, niin pahoilta kuin ne saattavatkin tuntua, voi aina oppia jotain. Ja ne voivat auttaa kasvamaan vahvemmaksi ihmiseksi.

Minulla on kuva minusta ja entisestä puolisostani piilossa laatikossa. Se on hääkuva ja kultakehyksissä. Näytämme siinä niin nuorilta, onnellisilta ja toiveikkailta. Nyt huomaan, että niin kuin Anna Puun laulussa sanotaan, pystyn muistamaan entisestä puolisostani kaiken hyvän. Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin. Minulla on tallessa myös helmikorut ja helmikaulanauha joita pidin ylläni häissämme. Minulla on samassa paikassa tallessa myös valkoinen kivi, jonka otin meidän yhteisen talon pihasta sinä päivänä kun muutin sieltä pois. Tässä vielä Anna Puun laulun sanat:

Voisin puhuu susta pelkkää pahaa
Mut se ei auta
Se ei auta ketään
Ja mä en jaksa vihata
Mä en jaksa vihaa sua enää

Voisin sanoo satutit mua eniten
Mut se ei muuta
Se ei muuta mitään
Ja mä en jaksa itkee
Mä en jaksa itkee sun perään

Nyt kun katson tätä kuvaa
Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan
Tai mitään yhtä suurta kokemaan
En saanut onnellista loppuu
Mut mä laitan sen kultareunuksiin

Mut mitä jos mä kerron sulle siitä
Että oon ookoo
Kaikki on ookoo
Ja mulla ei tuu ikävä
Niin usein ei tuu ikävä enää

 Nyt kun katson tätä kuvaa

Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan
Tai mitään yhtä suurta kokemaan
En saanut onnellista loppuu
Mut mä laitan sen kultareunuksiin

T

Sisäisen lapsen uudelleenvanhemmointi -perustan luominen

Valitsin tähän postaukseen kuvitukseksi kortin, jonka olen saanut hyvin rakkaalta ihmiseltä. Tämä on muistutus siitä, että särkyminen ja elämän vaikeat kokemukset tekevät meistä aidosti meidät. Että tunteakseen iloa, on uskallettava tuntea myös surua. Tässä kortissa on myös läheisriippuvaiselle hyvin tärkeä sanoma; sinä et voi liimata kenenkään muun palasia, vain omasi. Olen kyllä kovasti yrittänyt liimata muiden palasia ja kääntänyt taitavasti huomion pois omistani. Jokaisen on kuitenkin tämä työ tehtävä itse. Sitä ei voi kukaan toinen tehdä puolestamme.  Muut voivat kyllä kulkea rinnallamme ja auttaa sillä tavoin, mutta tätä sisäistä työtä ei voi tehdä kukaan muu.

Aiemmassa postauksessani kirjoitin sisäisen lapsen käsitteestä:  https://lennanminnehaluan.blogspot.com/2025/05/sisainen-lapsi.html  ja nyt jatkan tuosta aiheesta. Haluan auttaa sinua olemaan rakastava vanhempi omalle sisäiselle lapsellesi. Sillä jos sinäkin olet kasvanut toimintahäiriöisessä perheessä kuten minä, on todennäköistä, että sinunkaan sisäinen lapsesi ei ole saanut sitä rakkautta jota olisi tarvinnut. Joten lähdetään yhdessä tekemään uudelleenvanhemmoinnin matkaa. Käytän tässä apuna ACA:n (Adult Children of Alcoholic World Service Organization) englanninkielistä kirjaa The Loving Parent Guidebook: The Solution is to Become Your Own Loving Parent (2021) ja muuta sisäiseen lapseen liittyvää aineistoa. 

Suosittelen lämpimästi ACA:n Mitä ACA on | toimintaa. Sieltä löytyy erilaisia ryhmiä, joissa näitä asioita voi käsitellä toisten vertaisten kanssa. Myös tähän sisäiseen lapseen erityisesti liittyviä. Olen aikanaan käynyt säännöllisesti näissä ACA:n ryhmissä ja kokenut saavani niistä paljon apua. Sillä kukaan muu kuin saman kokenut ei voi tietää miltä toimintahäiriöisessä perheessä kasvaminen tuntuu. Terapeutin tietämys saattaa olla teoreettisesti todella hyvä, mutta vertaistuessa on vaan jotain erityistä, jota paras terapeuttikaan ei pysty antamaan. Toki varmasti on hyvä käydä myös terapiassa, jos se vaan suinkin on mahdollista. Mutta aina se ei ole syystä tai toisesta. Kaikista loistavinta varmaan olisi jos pystyisi käymään sekä terapiassa että ryhmissä. 

Monesti toimintahäiriöisessä perheessä kasvaneesta saattaa tuntua, että kenellekään muulle ei ole tapahtunut samanlaista ja häpeä estää puhumasta omista kokemuksista. Mutta ryhmissä tajuaa, että joku muu on kokenut ihan samaa, eikä silti ole yhtään huonompi ihminen. Ryhmät myös rikkovat  "älä puhu, älä tunne ja älä luota" toimintamallin. Ja antavat toivoa siitä, että parempi elämä ja parantuminen voivat olla mahdollisia. Ja mikä parasta, ryhmissä käyminen on ilmaista 😀 ja niissä voi olla täysin anonyymi, jos osallistuu verkon kautta (myös livekokoukset perustuvat luottamukseen ja vaitioloon)

Rakastava vanhempamme voidaan nähdä yhtenä puolena todellisesta itsestämme, myötätuntoisena, rakastavana ja kokonaisena. Rakastava vanhempamme voidaan myös nähdä korkeamman voiman työskentelynä meissä käytännöllisellä tavalla. Rakastava vanhempamme ei koskaan mene pois, mutta me saatamme kadottaa sen näkyvistä – niin kuin pilvet peittävät taivaan. Voimme opetella säännöllisesti ottamaan yhteyttä rakastavaan vanhempaamme ja sisäisiin perheenjäseniimme uudella, terveellä tavalla.

Kun tulemme omaksi rakastavaksi vanhemmaksemme, voimme alkaa löytää oman erillisen identiteettimme erillisenä alkuperäisestä lapsuuden perheestämme. Voimme etäännyttää itsemme lapsuuden perheestä, mutta yleensä kuitenkin alitajuiset tavat, uskomukset ja käytös (jotka ovat periytyneet meille jo sukupolvien ketjussa) ajavat valintojamme ja toimintaamme. Erillistyminen lapsuuden perheestä sallii meidän tunnistaa ja vapauttaa toimintamalleja, jotka eivät enää palvele meitä. Tunnemme itsemme vapaammaksi elämään tervettä elämää joka on paremmin yhteydessä todelliseen minäämme.

Kun alamme uudelleenvanhemmoida itseämme, rakastava vanhempamme saattaa vaikuttaa saavuttamattomalta koska äänekkäämmät ja vaativammat sisäisen perheen jäsenet saattavat viedä kaiken huomiomme. Mitä paremmin tulemme tietoisiksi alitajuisista toimintamalleistamme, sitä paremmin voimme erillistyä haavoittuneista ja reaktiivisista sisäisen perheen jäsenistä (sisäinen lapsi, sisäinen teini, sisäinen kriittinen vanhempi) ja toimia heille rakastavana vanhempana.

Rakastavana vanhempana roolimme on helliä suhdettamme sisäiseen lapseemme, sisäiseen teini-ikäiseemme ja kriittiseen vanhempaamme, jotta he eivät enää ottaisi valtaa kun lapsuuden haavat triggeröityvät. Omaksi rakastavaksi vanhemmaksemme tuleminen on prosessi. Voimme oppia miten käyttää myötätuntoa, empatiaa, rakkautta ja ystävällisyyttä jota meillä on - ja jota olemme luultavasti kohdistaneet toisiin uudelleenvanhemmoidaksemme itseämme.

Yhteyden ottaminen rakastavaan vanhempaan sisällämme

1.     Muistatko jonkin ajan elämässäsi kun joku josta välitit (lapsi, läheinen ystävä, lemmikki) kärsi jollain tavalla? Miten silloin reagoit? Minkälaisia sanoja käytit, minkälaista äänensävyä, mitä kehonkielesi viestitti hänelle?

2.     Miten yleensä kohtelet itseäsi silloin kun sinulla on vaikeaa? Mitä käyttämäsi sanat, äänensävy ja kehonkieli viestittävät sinulle?

3.     Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja huomaat siinä miten kohtelet toisia vs. miten kohtelet itseäsi?

4.     Silloin kun olit lapsi, kuka oli saatavilla sinulle sillä tavalla kuin tarvitsit? Opettaja? Sukulainen? Ehkä lemmikki tai pehmolelu? Mitä hän teki, sanoi tai antoi sinulle?

5.     Ketä tai mitä ajattelet, jos sinun pitäisi mallintaa rakastavan vanhemman käytöstä? Jotain historiallista hahmoa, maailman johtajaa, jotain tuttua ihmistä? Tee lista heistä.

6.     Mitä ominaisuuksia nuo henkilöt jotka äsken listasit omaavat? Esimerkiksi ystävällisyys, rakkaus, viisaus, hyväksyntä jne…Listaa niin paljon ominaisuuksia kuin voit.

Henkilöt jotka listasit, voivat toimia sinulle rakastavan vanhemman mallina. Voit tukeutua heidän ominaisuuksiinsa kun harjoittelet tulemaan omaksi rakastavaksi vanhemmaksesi.

Minulla tällainen rakastavan vanhemman malli oli oma mummoni. Hän oli aina ilahtunut nähdessään minut, lohdutti ja auttoi. Hän oli kiinnostunut minusta ja ylpeä koulusuorituksistani. Hän kannusti minua ja huolehti minusta. Hän myös puhui minulle järkeä, jos olin tekemässä jotain tyhmää (hän myös varoitti minua entisestä puolisostani, eikä pitänyt siitä, että aloin seurustella hänen kanssaan niin nuorena)  Häneltä sain sellaista ehdotonta rakkautta, joka ei vaatinut mitään vastineeksi takaisin.

Tehtävä:

·      Postaa tällaisen mallihenkilön sanontoja, kuvia tai piirroksia heistä kotiisi, töihin tai autoon.

·      Kysy itseltäsi, miten he toimisivat jossain tilanteessa

·      Kuvittele heidät hurraamassa sinun uudelleenvanhemmoinnillesi

Mitä rakastava vanhempi tekee?

Rakastavan vanhemman viesti on; sinä olet tarpeeksi, sinulla on väliä, sinä olet tärkeä, minä näen sinut ja olen iloinen että sinä olet täällä. Rakastava vanhempi myös vahvistaa, että on ok että on tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia. Hän ei tuomitse eikä reagoi sisäisiin perheenjäseniin. Hän tuntee myötätuntoa, uteliaisuutta, hellyyttä, tyyneyttä, yhteyttä, hyväksyntää ja kärsivällisyyttä meitä kohtaan. Rakastava vanhempamme ei ole peloissaan tilanteissa jotka pelottavat sisäistä lasta.

Rakastavina vanhempina me suojelemme, huolehdimme, tuemme ja ohjaamme sisäistä lastamme ja sisäistä teini-ikäistämme, jotta heidän ydintarpeensa tulevat täytetyiksi, huolimatta siitä, kuin haavoittuneita he ovat. Näiden tarpeiden täyttäminen näyttää rakkautemme ja rakentaa heidän luottamustaan että voimme ohjata sisäistä perhettä terveellä tavalla. Sisäinen vanhempamme hyväksyy kaikki sisäisen perheemme jäsenet, mutta ei hyväksy kaikenlaista käytöstä. Rakastava vanhempi näkee kriittisen vanhemmat positiiviset aikeet, mutta asettaa rajat epäterveille viesteille. Hän tietää että kriittisen vanhemman tuomitseminen tekee vahinkoa sisäiselle lapselle ja tuo esiin sisäisen teinin reagoinnin.

Voimme oppia sisäisistä perheenjäsenistä sen avulla miten suhtaudumme ihmisiin ympärillämme. Jos torjumme ihmisiä jotka vaikuttavat tarvitsevilta ja haavoittuvilta, saatamme kieltää itsessämme sisäisen lapsemme. Jos tuomitsemme ihmisiä jotka nostavat kissan pöydälle tai puolustavat itseään, saatamme torjua itsessämme puolen joka haluaa tulla nähdyksi.Uudelleenvanhemmoinnin tavoite on se että sisäisen perheen jäsenemme luottavat siihen, että rakastava vanhempi luotsaa heidät läpi elämän. Jotta saavutamme tämän, rakastavan vanhemman on työskenneltävä jokaisen sisäisen perheenjäsenen kanssa erikseen, auttaen heitä päästämään irti selviytymismekanismeistaan ja kivustaan.

Mitä ydintarpeita rakastava vanhempi täyttää?

Rakastavina vanhempina luomme sisäille perheenjäsenille olosuhteet, joissa perheenjäsenet voivat parantaa haavansa. Ihan kuin fyysisten haavojen kanssa, me autamme haavoja paranemaan suojaamalla haavaa lisävahingoilta ja hellästi hoivaamalla sen ehjäksi. Vaikkakin kuten fyysisten haavojen kanssa, myös näiden haavojen paraneminen on korkeamman voiman kädessä. Rakastava vanhempi tekee mm. näitä asioita haavojen parantamiseksi: 

 

Tehtävä: Kuvittele mitä rakastava sisäinen vanhempi tekisi seuraavissa tilanteissa:

1.     Mitä rakastava vanhempi sanoisi 6 vuotiaalle, joka kutsuu itseään tyhmäksi koska ei osaa solmia kengännauhojaan?

2.     Miten rakastava vanhempi tukisi 8-vuotiasta, joka saa tyydyttävän kokeesta ja purskahtaa itkuun?

3.     Miten rakastava vanhempi hellisi 11-vuotiasta, joka on selvästi järkyttynyt kuullessaan vanhempiensa riitelevän?

Terveissä perheissä huoltajat antavat ruokaa, rakkautta ja fyysistä kontaktia ja turvallisen paikan lasten kukoistaa. Vauvat oppivat alusta alkaen, että heidän tarpeillaan on väliä. Kun vauvat kasvavat, heidän tarpeensa tulevat monimutkaisemmiksi, mutta terveissä perheissä vahvistavat edelleen että heidän tarpeensa ovat tärkeitä ja että apua on saatavilla. Tämä turvallisuus on perusta terveille ihmissuhteille koko heidän elämänsä ajan. Toimintahäiriöisissä perheissä kasvaminen puolestaan tarkoittaa täyttymättömiä tarpeita ja saamatta jäänyttä opastusta. Turvan sijaan perhe toimii stressin, kivun ja hämmennyksen lähteenä. Vaikka epäilisit kykyäsi uudelleenvanhemmoida itseäsi nyt, voit oppia pääsemään käsiksi ja ilmaisemaan rakkautta joka on jo sisälläsi. Voit saada voimaa korkeammalta voimalta.

Kriittisen vanhemman tunnistaminen

Uudelleenvanhemmoinnin tavoite ei ole eliminoida kriittistä vanhempaa. Tavoite ei ole myöskään riidellä hänen kanssaan. Sen sijaan voimme opetella päästämään irti rakkaudella. Voimme tunnistaa kritisoinnin ja astua taaksepäin jotta emme vahvistaisi sitä. Voimme edelleen kuulla tai tuntea kritisoinnin, mutta saamme tarpeeksi etäisyyttä, jotta se ei suista meitä tolaltamme. Kun otamme etäisyyttä näihin kriittisen vanhemman viesteihin, opimme myös kohtelemaan itseämme kuten rakastava vanhempi kohtelisi. Omassa tahdissamme voimme muuttaa suhteemme omaan kriittiseen vanhempaamme ja auttaa häntä hellittämään liiallisesta kontrollista. Niin tehdäksemme, meidän täytyy ymmärtää miten hän yrittää auttaa meitä. Kriittinen vanhempi haluaa auttaa meitä pysymään turvassa, olla rakastettavia ja välttää hylkäämistä ja sopeutua joukkoon. Hän yrittää onnistua siinä pakottamalla meitä tekemään omasta mielestään ”oikeita” asioita ja olemaan näyttämättä mitään haavoittuvia tunteita. On tärkeää antaa kriittisen vanhemman tietää että toisin kuin lapsuudessamme, sisäistä lasta ei enää voida hylätä vanhempien tai muiden aikuisten taholta tänä päivänä, emme ole enää riippuvaisia lapsia.

Kotielämä joka oli täynnä hylkäämistä, torjuntaa ja pahoinpitelyä sai sisäisen lapsemme piiloutumaan syvälle alitajuntaamme. Sisäinen kriittinen vanhempi ilmestyi hallitsemaan käytöstämme ja tunteitamme. Tämä osa meistä uskoi että hänen täytyi kontrolloida tunteitamme, impulssejamme ja käytöstämme, jotta pystyisimme toimimaan, pysyisimme turvassa ja olisimme hyväksyttäviä muun maailman ja perheemme joukossa. Kriittinen vanhempi asettui ohjaajan paikalle ja otti aikuisen kaltaisen äänen tai persoonan auttaakseen meitä selviytymään. Me aloimme luottaa kriittiseen vanhempaamme muokataksemme muiden käsityksiä meistä, hyläten oman todellisen itsemme. Kriittinen vanhempi saattaa vaikuttaa enemmän kiusaajalta kuin hyvää tarkoittavalta itsemme osalta. Surullista on, että kriittinen vanhempi ei aina ymmärrä mitä kipua sen tuomitseminen aiheuttaa sisäiselle lapselle. Monet käyttävät sisäisestä kriittisestä vanhemmasta nimeä sisäinen kriitikko, kriittinen ääni, suojelija, tuomari, manageri jne…Kriittinen vanhempi voi ilmestyä monessa muodossa. Joku voi kuulla oman vanhempansa äänen päässään. Joku voi kuulla kriittisen vanhemman äänen omana äänenään. Jotkut taas tunnistavat kriittisen vanhemman olevan nuorempi versio heistä, tai eräänlainen sankari joka joutui suoriutumaan aikuisille kuuluvista tehtävistä pakon edessä.

Kriittinen vanhempi pelkää näitä asioita:

·      Että sisäinen lapsi joutuu liikaa häpeän, pelon tai muiden kipeiden tunteiden valtaan

·      Että sisäinen lapsi rikkoo ”älä puhu, älä luota, älä tunne” sääntöä ja paljastaa toisille mitä tapahtui lapsuudessa, mikä voi johtaa hämmennykseen, häpeään ja hylkäämiseen

·      Että sisäinen lapsi tuomitaan ja häpäistään ja jätetään yksin selviämään, kuten lapsuudessa

·      Että sisäisen lapsen paraneminen voisi aiheuttaa muutoksia ihmissuhteisiin, tilanteisiin tai perheen dynamiikkaan. Muutokset olisivat hyviä todelliselle itselle, mutta kriittinen vanhempi uskoo, että valheellinen minä on ainut keino pysyä turvassa.

Voit tunnistaa kriittisen vanhemman fyysisistä tuntemuksistasi, julmasta sisäisestä äänestä jonka kuulet tai erilaisina mielikuvina. Kriittisen vanhemman viestit saattavat olla todella julmia. Se saattaa sanoa että ”näytät lihavalta” tai ”olet luuseri ja aina sinulle käy näin” Tällaiset kriittisen vanhemman viestit saavat meidät kyseenalaistamaan itsemme ja oman arvomme ja se estää meitä ottamasta tarpeellisia riskejä. Hyvän terapeutin kanssa työskentely tai korkeamman voiman avun hyväksyminen voi auttaa tässä. Kriittisen vanhemman viestit voivat olla myös hienovaraisempia. Saatat kuulla epäilyksen äänen mielessäsi: ”oletko ihan varma että olet tarpeeksi pätevä tähän?” ”kuka sinä oikein luulet olevasi” Tällainen kritisointi voi olla kriittisen vanhemman yritys pitää meidät turvassa pettymykseltä tai hylkäämiseltä. Jos et ole varma onko viesti kriittiseltä vanhemmaltasi, voit kysyä itseltäsi, sanoisinko näin hyvälle ystävälleni?

Tehtävä: Useiden päivien tai viikkojen ajan, pidä päiväkirjaa tai muistiota käsillä ja kirjaa ylös:

·      Kriittiset ajatukset tai mielikuvat joita nousee mieleesi

·      Jäljitä minkälainen sisäisen vanhempasi ääni on

·      Jäljitä missä tilanteissa kriittinen vanhempi aktivoituu

·      Jäljitä, missä kehon osassa on tuntemuksia, kun kriittinen vanhempi aktivoituu

Kun tunnistat kriittisen vanhemman, mieti mitä rakastava vanhempi sanoisi hänelle.

Näistä merkeistä voit tunnistaa, että kriittinen vanhempi on läsnä:

·      perfektionismi

·      kontrollointi

·      kaikki tai ei mitään ajattelu (ei koskaan, aina, ei mitään, kaikki)

·      oman itsen tai muiden arvostelu

·      huoli- ja katastrofiajattelu, tulevaisuuden kauhuskenaarioiden rakentelu

·      haavoittuvuuden välttäminen

·      menneiden tapahtuminen uudelleen kelaaminen päässä, keskustelujen uudelleen ajattelu

·      vertaileminen

·      tulevan keskustelun harjoittelu ennalta

·      ajatukset jotka vähättelevät, aiheuttavat epäilyksiä ja riitelevät tunteiden tai todellisuuden kanssa

·      juoruilu

·      erilaisten olettamusten tekeminen

Rakastavan vanhemman pitää puuttua tähän ja yksi tapa on kirjoittaa ylös tai sanoa mielessä vastaväite kriittisen vanhemman viestiin. Tärkeää on ihan aluksi ylipäätään tunnistaa, milloin kriittinen vanhempi on tullut paikalle. Se vaatii tietoisuutta ja läsnäoloa.

Sisäisen teinin tunnistaminen

Teini-iän vuodet ovat yleensä aikaa jolloin testataan rajoja. Silloin alamme erillistyä lapsuuden perheestä ja löytää oman identiteetin. Toimintahäiriöisissä perheissä epäselvät rajat tekevät vaikeaksi tietää milloin elämme omaa elämää tai milloin yritämme miellyttää toisia hyväksynnän hakemiseksi. Sisäinen teinimme kehitti tapoja joilla selviytyä näistä tilanteista ja epäselvistä rajoista; välillä se oli sankaruutta ja ylenmääräistä vastuuntuntoa, joskus raivoamista, puolustautumista, kyynisyyttä ja joissain tapauksissa toivottomuutta ja turruttavaa käytöstä. Tämä sisäinen teini elää yhä sisällämme ja reagoi kipuun tai hylkäämiseen. Rakastava vanhempi voi auttaa häntä tuntemaan tunteensa ja paljastamaan tarpeensa, kuten normaalissa, terveessä perheessä. Uudelleenvanhemmointi sallii meidän kohdata tuo syvälle haudattu kipu.

Sisäinen teini voi ottaa monia muotoja. Joskus hän on voimakas, vihainen ja joskus impulsiivinen tai kapinallinen sisäisen perheen jäsen joka reagoi voimakkaasti emotionaalisiin triggereihin. Joissain tapauksissa hän on ylivastuullinen, ei luota toisiin ja yrittää huolehtia kaikesta yksin. Jotkus sisäiset teinit ovat toivottomia, masentuneita ja yrittävät turruttaa tunteensa – he ovat oppineet, että viha joko tukahdutetaan väkivaltaisesti sitä ei hyväksytä tai se vain jätetään huomiotta ja hän joutuu tukahduttamaan vihaiset tunteensa. Monet meistä eivät saaneet teini-ikäisinä sitä huolenpitoa jota olisivat tarvinneet. Jouduimme kestämään psyykkistä, fyysistä ja jopa seksuaalista pahoinpitelyä ilman aikuista joka olisi pitäneet meidät turvassa. Jotkut on jopa hylätty kokonaan ja jätetty yksin päiväkausiksi. Minunkin tapauksessani oli näin. Äitini lähti uuden miesystävänsä luo viikonlopuksi ja jätti minut ja sisareni kotiin ilman ruokaa tai ketään joka olisi katsonut meidän perään.

Kaikissa näissä tilanteissa olisimme tarvinneet ohjausta ja tukea itsenäistymiseen, rajojen asettamiseen ja toisten rajojen kunnioittamisen opetteluun. Nämä täyttymättömät tarpeet jättivät sisäämme kivun ja raivon joka on sisällämme edelleen sisäisen teinin muodossa. Sisäinen teini keskittyy tunteiden korjaamiseen tunteiden tuntemisen sijaan. Sisäinen teini voi ilmentyä seuraavilla tavoilla:

·      Sankarina tai vanhemman roolin ottaneena, yrittäen ratkaista ongelmia, kontrolloida ja suunnitella vakuuttuneena siitä että kukaan ei auta häntä kuitenkaan

·      Kapinallisena teininä, joka haluaa polttaa kaiken maan tasalle ja joka ajattelee, että kaikki ovat epärehellisiä

·      Sulkeutuneena teininä joka pakenee adrenaliiniin, seksiin tai päihteisiin turruttaakseen kipeät tunteensa

Näillä kaikilla toimintamalleilla on yksi yhteinen tekijä; nämä ovat tapoja käsitellä vihaa. Vaikka vanhemman roolin ottanut tai sulkeutunut teini ei ilmaise vihaa, se ei tarkoita että vihaa ei olisi olemassa.  Minä käytin tuota ylivastuullisen vanhemman roolia ja edelleen tänäkin päivänä minun on ollut vaikeaa ilmaista vihaa. Olen myös turruttanut tunteita syömällä herkkuja.

Kuten sisäinen lapsi, sisäinen teini on ollut yksin ja ilman tukea vuosia, lisäksi vielä kantaen taakkaa sisäisen lapsen suojelemisesta. Ei ollut sisäisen teinin vastuulla pitää huolta itsestään ja sisäisestä lapsesta. Hän kuitenkin joutui sen tekemään, koska kukaan muukaan ei sitä roolia ottanut. Kun ymmärrät, mitä sisäinen teinisi yrittää tehdä ja miksi, voit tarjota rakastavana vanhempana parempia selviytymiskeinoja. Sen sijaan että turruttaisit kivun tai saisit totaalisen raivokohtauksen, rakastava vanhempi voi opettaa rakentavampia tapoja käsitellä asioita. Yksi tapa parantaa sisäinen teinisi on huolehtia sisäisen lapsesi tarpeita. Kun sisäinen teinisi näkee, että huolehdit sisäisestä lapsestasi, hän voi luottaa rakastavan vanhemman ohjaukseen.

Sisäisen lapsen tunnistaminen

Joskus sisäinen lapsi voi yrittää välttää toimintahäiriöisestä kasvuympäristöstään johtuvaa kipua keskittymällä toisiin. Hän voi yrittää saada  tunnustusta ja kehuja, vaikka hän oikeasti ei koe ansaitsevansa niitä. Nämä sisäiset lapset on todennäköisesti pakotettu vanhemman rooliin. Hän voi vaikuttaa kontrolloivalta, ylivastuulliselta, perfektionistiselta ja itseriittoiselta. Hän oppi laittamaan muiden tarpeet omiensa edelle, mutta kantaa silti kaunaa kun toiset pyytävät mitä tarvitsevat. Hän saattaa työntää kivuliaat tunteet pois työn tai ihmissuhteiden avulla. Hänen ulkokuorensa saattaa vaikuttaa hyvin täydelliseltä muille. Rakastava vanhempi voi antaa tällaiselle sisäiselle lapselle huolenpitoa ja rakkautta jota vaille hän on jäänyt, auttaen häntä luottamaan, että hänen tarpeillaan on väliä ja että hänen ei tarvitse ansaita rakkautta ja hyväksyntää. Rakastava vanhempi voi auttaa häntä suremaan sitä että hänen tarpeensa laiminlyötiin.

Tehtävä: Etsi itsestäsi kuva lapsena. Valitse sellainen kuva, joka ei tuo mieleen kipeitä muistoja, vaan jossa näytät melko onnelliselta. Osta kuvaa varten hieno kehys ja anna sisäisen lapsesi valita se. Älä anna kriittisen vanhemman puuttua siihen minkälainen kehys ostetaan. Laita kuva kehykseen ja aseta se paikalle josta näet sen säännöllisesti. Kun katsot kuvaa, ajattele muutamia mukavia ajatuksia sisäisestä lapsestasi. Tämä saattaa nostaa pintaan monia tunteita, mukaan lukien surua. Tunnistan itset hyvin monista omista lapsuuden ja nuoruuden kuvistani silmistäni syvän surun. Ja se saa minut tuntemaan suurta myötätuntoa sisäistä lastani ja sisäistä teiniäni kohtaan. 

30 päivän epäkiltteyshaaste

Tämä postaus vielä hieman jatko tuolle kiltteys- ja miellyttämisteemalle.  Aziz Gazipuran kirjassa Not Nice (2017) hän kehottaa kokeilemaan tällaista 30 päivän haastetta, kun opettelee pois tuosta ihmisten miellyttämisen tavasta. Totta on, että uudet tavat vaativat aina toistoa, ennen kuin vakiintuvat. Joten aion kokeilla tätä minäkin.

Päivä 1 – Selkeys

Aloitetaan ensin selkiyttämällä pari asiaa. Ensinnäkin, nykytila jossa olet nyt ja toiseksi listataan syyt miksi sinun pitäisi muuttua.

Skaala on 1-5 ja mitä pienemmän pistemäärän saat, sitä enemmän sinulla on miellyttäjän piirteitä työstettävänä. Minä tiedostan sen, että pysyttelen keskustelussa kauemmin kuin haluaisin. Tämä aiheuttaa hankaluuksia esim. töissä, kun pitäisi aikataulun mukaan saada jotain tärkeää valmiiksi ja joku tulee siihen pöydän viereen juttelemaan. Minun on hankalaa katkaista keskustelu, vaikka tiedän että pitäisi. Ja pöytäni viereen tulee aika useasti joku juttelemaan. Minulle myös asioiden pyytäminen ja konfliktit ovat vaikeita asioita. Olen myös ollut tuollainen salaisen kaunan kantaja.

Seuraavaksi on hyvä miettiä ja listata syyt miksi kannattaisi muuttua. Mitä liian kilttinä oleminen on maksanut sinulle? Mitä hankaluuksia se aiheuttaa sinulle? Mitä hankaluuksia se aiheuttaa toisille? Minkälaista elämäsi olisi jos olisit vapaampi ja voimaantuneempi ilmaisemaan itseäsi rehellisesti toisille? Nämä asiat kannattaa siis ihan oikeasti kirjata paperille, jotta voit palata niihin myöhemmin jos motivaation puute iskee. 

Päivä 2 – En tarvitse sinun hyväksyntääsi

Tässä on Gazipuran lista toimintatavoista, joilla saatat hakea toisilta hyväksyntää

1.       Ei:n sanomisen välttely. Et halua kieltäytyä oikein mistään, koska pelkäät että toiset suuttuvat tai ajattelevat että sinä olet paha ihminen. Tämän takia vastaat pyyntöihin yleensä kyllä, vaikkakin se lisää stressiä elämääsi.

2.       Epäröinti. Pelkäät että et osaa sanoa oikeita sanoja ja sen vuoksi usein vaikenet.

3.       Hermostunut nauru. Naurat helposti toisen vitseille, vaikka ne eivät edes olisi sinusta hauskoja. Saatat myös nauraa liian usein ja epäsopivissa tilanteissa.

4.       Vaikeus lopettaa asioita. Sinulla on vaikeuksia päättää asioita, aina ystävyyssuhteista romanttisiin suhteisiin. Tämän vuoksi saatat roikottaa näitä mukana kauemmin kuin sinulle olisi hyväksi.

5.       Olet liian myöntyvä. Hymyilet, nyökkäilet ja myönnyt (huolimatta oikeasta mielipiteestäsi)

6.       Välttelet erimielisyyksiä. Et halua haastaa muita tai esittää eroavia näkökantoja.

7.       Pelkäät tuomitsemista.

8.       Pelkäät toisten suuttumusta. Pelkäät että toiset ovat salaa sinua kohtaan vihaisia tai kriittisiä, vaikka he näyttäisivät viihtyvän seurassasi.

9.       Tunnet painetta viihdyttää. Koet että sinun pitää nostaa tunnelmaa jollain hauskalla jutulla.

10.   Keskustelujen kelaaminen päässä. Keskustelun aikana tai sen jälkeen olet todella tietoinen itsestäsi ja käytöksestäsi ja koet, että sinun pitäisi olla jotenkin parempi kuin olet. Jälkikäteen kelaat keskustelua mielessäsi ja mietit mitä kaikkia asioita sanoit väärin tai loukkasitko mahdollisesti toista henkilöä.

11.   Jatkuva anteeksipyyntely. Pyytelet hyvin helposti anteeksi kaikkea, välillä tuntuu että omaa olemassaoloasikin.

12.   Alistuva kehonkieli. Et oikein uskalla katsoa muita silmiin, tai pidät katseesi alhaalla.

13.   Toisten laittaminen itsesi edelle. Laitat aina kaikki muut itsesi edelle ja ajattelet, että on itsekästä toimia toisin.

14.   Omien tarpeiden kieltäminen. Pyydät harvoin suoraan mitä haluat. Sen sijaan saatat ehdottaa tai vihjailla jotain ja toivot että toinen osaa lukea rivien välit oikein. Kyseenalaistat usein omia tarpeitasi ja ajattelet että ne ovat liiallisia.

15.   Yrität sopia joukkoon ja tehdä vaikutuksen. Yrität teeskentelemällä sopia joukkoon ja olet olevinasi kiinnostunut asioista, joista et oikeasti ole kiinnostunut. Liioittelet kokemuksiasi, varallisuuttasi tai saavutuksiasi.

Valitse tältä listalta yksi asia jota haluaisit omassa käytöksessäsi tänään vähentää. Sitten aloita ja muistuta itseäsi pitkin päivää; en tarvitse muiden hyväksyntää. Sano se mielessäsi nyt heti. Toista sitä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa. Toista sitä kun istut töissä kokouksessa tai olet tekemisessä pomosi tai asiakkaan kanssa.

Päivä 3 – Mitä minä haluan?

Avaa itsellesi puhdas paperi tai sivu tietokoneen muistiosta ja kysy itseltäsi tämä kysymys; mitä minä haluan? Kirjoita vapaasti, nopeasti ja editoimatta ajatuksiasi. Kukaan muu ei tule lukemaan tätä, tämä on vain sinua varten. Kun olet valmis, kysy itseltäsi uudelleen; mitä minä oikeasti haluan? Kun olet valmis, ota muutama minuutti ja lue mitä olet juuri kirjoittanut. Hidasta ja hengitä. Huomioi miltä sinusta tuntuu. Jos kehossa tuntuu jotain epämukavuutta, kohdista siihen hyväksyvä huomiosi. Sitten, läpi koko päivän, kysy itseltäsi tätä kysymystä; tässä tilanteessa, mitä minä haluan? Huomaa minkälaisia vastauksia nousee esiin. Jos voit, yritä toimia sen mukaan. Jos vaikkapa olet keskustelussa jonkun kanssa, kysy itseltäsi, mitä minä haluan tässä ja nyt? Ehkä vastaus on, että haluat lopettaa keskustelun.

Päivä 4 – sinun toivelistasi

Seuraava tehtävä on kirjoittaa lista siitä, mitä sanoisit tai  tekisit, jos et tuntisi pelkoa, syyllisyyttä tai et epäilisi itseäsi. Älä yliajattele, tee se vain nopeasti.

Päivä 5 – vahvista todellisuuttasi

Edellisessä blogipostauksessani https://lennanminnehaluan.blogspot.com/2025/07/kiltit-tytot-paasee-taivaaseen-osa-2.html oli harjoitus, jossa sinun piti miettiä vastauksia kysymyksiin siitä, minkälainen olet tiettyjen kysymysten kautta. (Mistä pidät, mitä inhoat, mihin uskot jne…) Kertaa nyt vastaukset, jotka kirjoitit ja anna niiden upota syvälle alitajuntaasi.

Päivä 6 – minä hyväksyjänä

Kuvittele sen sijaan, että etsit toisten hyväksyntää, että sinä olisitkin se jonka hyväksyntää toiset hakevat. Miltä se sinusta tuntuisi ja miten käyttäytyisit? Anna tämän tunteen ohjata päivääsi tänään. 

Päivä 7 – Varjominän integrointi

Seuraa päivän mittaan, mitä ei niin kiltti varjominäsi haluaisi tietyissä tilanteissa sanoa tai tehdä. Sinun ei tarvitse (eikä varmaankaan kannata) tehdä niin kuin se haluaa, mutta ainoastaan tiedostaa tuo halu. Kirjoitin varjominästä edellisessä postauksessani: https://lennanminnehaluan.blogspot.com/2025/07/kiltit-tytot-paasee-taivaaseen-osa-2.html

 Päivä 8 – Ota kylmä suihku

Tämä kasvattaa epämukavuuden sietokykyä. Käännä suihku kylmälle ja pysyttele siinä noin minuutti. Huh! Tämä on kyllä minulle tosi hankala tehtävä, inhoan kylmää vettä!

Päivä 9 – Kestä paheksuntaa

Kuvittele mielessäsi tilanne, jossa joudut kestämään paheksuntaa joltain sellaiselta henkilöltä jota arvostat suuresti. Kuvittele että sinulla on esimerkiksi tapaaminen tämän henkilön kanssa ja myöhästyt siitä ja tämä henkilö arvostelee sinua myöhästymisestäsi. Tiedosta, minkälaisia tunteita tämä herättää kehossasi.

Päivä 10 – Pitkittynyt tilaus

Kun menet kahvilaan tai ravintolaan, viivyttele tahallasi tilauksen tekemisen kanssa. Katso menua hitaasti. Kysele paljon kysymyksiä. Tämä tuntuu varmasti epämukavalta. Joku voi myös suuttua sinulle. Kukaan ei kuitenkaan vahingoitu tästä. Näin opit kestämään toisten paheksuntaa.

Päivä 11 – Ole eri mieltä (kevyt versio)

Kun juttelet jonkun kanssa ja toinen puhuu jostain asiasta, kysy itseltäsi: olenko samaa mieltä tästä? Kun huomaat, että olet eri mieltä, vain tunnista se tunne. Sinun ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, ainoastaan tunnistaa, että olet eri mieltä.

Päivä 12 – Pyydä jotain ilmaiseksi

Mene johonkin, vaikka kahvilaan ja pyydä esimerkiksi vettä. Huomaa mitä tunteita sinussa herää. Huomaa heidän reaktionsa ja oma reaktiosi heidän reaktioonsa.

Päivä 13 – Pyydä mitä haluat

Mieti jokin asia mitä haluat ja pyydä sitä. Jos sen pyytäminen tuntuu epämukavalta, olet oikealla polulla.

Päivä 14 – Jaa jotain suodattamatta

Tänään jaa jokin asia ilman että sinulta pyydetään sitä. Tämän voit tehdä missä tahansa keskustelussa kollegoiden, ystävien tai perheen kanssa.

Päivä 15 – Ole erimieltä (kunnolla)

Kuten muutama päivä sitten, tunnista kun huomaat olevasi eri mieltä jonkun kanssa. Nyt kuitenkin myös ilmaiset sen jotenkin. Huomioi minkälaisia tuntemuksia tämä aiheuttaa sinussa.

Päivä 16 – Ole eri mieltä (tosissaan)

Kun huomaat olevasi eri mieltä jonkun kanssa, huomaa se ja sano se ääneen. Käytä sanoja ”olen eri mieltä”.

Päivä 17 – Olen oman elämäni omistaja

Tänään näe itsesi oman elämäsi omistajana. Muistuta itseäsi pitkin päivää:

-          Minä olen oman elämäni omistaja

-          Luon oman elämäni tapahtumat

-          Minulla on aina valinnan vapaus

Lisäksi, näe kaikki muut myös oman elämänsä omistajina ja voimakkaina oman elämänsä luojina. Myös heillä on voimaa, vapaus ja valinta. Vaikka he vaikuttaisivat olevan jumissa tai avuttomia, muistuta itseäsi että näet heidät oman elämänsä  omistajina.

Päivä 18 – Kuuntele voimabiisiä

Kuuntele jotain voimabiisiäsi, joka nostaa itsevarmuutta.

Päivä 19 – Sano ei

Tänään etsi mahdollisuutta sanoa ei jollekin. Älä odota täydellistä hetkeä tai yritä miettiä miten sanoisit sen parhaalla mahdollisella tavalla. Vain tee se. Muista, että ei:n sanominen on muskeli, joka kasvaa vain käyttämällä sitä.

Päivä 20 – Keskeytä jonkun puhe

Yritä etsiä tilaisuus keskeyttää jonkun puhe.

Päivä 21 – Lähesty auktoriteettiä

Lähesty jotain henkilöä, jota pidät auktoriteettina, esimerkiksi esihenkilöä tai johtajaa jota normaalisti välttelisit. Tee aloite lyhyeen keskusteluun. Kun lähestyt häntä, muista, että hän on vain ihminen niin kuin sinäkin. Hänkin on ollut joskus lapsi ja hän on kokenut myös itse-epäilyä joskus.

Päivä 22 – Sano uudestaan ei

Kertaus on opintojen äiti, joten sano tänään taas johonkin asiaan ei. Tällä kertaa vie tämä hieman pidemmälle ja sano ei selittelemättä lainkaan miksi.

Päivä 23 – Käy keskustelu jota olet vältellyt

Tämä on keskustelu, joka saa vatsasi kääntymään ympäri. Ehkä se on vaikea keskustelu, joka sinun pitäisi käydä kumppanisi kanssa esim. rahasta, vanhemmuudesta jne… tai ystävän, tai työtoverin.

Päivä 24 – Sitoudu pitämään huolta itsestäsi

Tämä tarkoittaa, että alat eri tilanteissa kysyä itseltäsi mitä sinä tarvitset ja haluat ja todella kuunnella vastausta. Kunnioitat omia tarpeitasi ja arvostat niitä. Jos tilanne on epämiellyttävä tai epäterve, pidät huolta itsestäsi joko ottamalla asian esiin, tai lähtemällä tilanteesta.

Päivä 25 – Älä pidättele itseäsi

Kysy itseltäsi tänään; jos en pidättelisi itseäni, mitä sanoisin ja tekisin?

Päivä 26 – Pyydä mitä todella haluat

Pyydä jotain tärkeää ystävältäsi, perheen jäseneltä tai kumppanilta.

Päivä 27 – 100 % minä

Tänään kirjoita tämä lause 20 kertaa. Lauseen runko alkaa ”jos minä olisin 100 % oma itseni, minä sanoisin / tekisin” jatka lausetta loppuun.

Päivä 28 – Vaivaantuneisuus

Tänään saat tehdä jotain sellaista, joka olisi yleensä aiheuttanut sinussa epämukavuutta, koska koet olevasi vastuussa toisten tunteista.  Nyt toteat vain, että hän selviää kyllä ja teet aikomasi joka tapauksessa.

Päivä 29 – Hell yes tai hell no haaste

Tänään teet tai suostut vain sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat sinusta hell yes! tyyppisiltä. Tämä saattaa tuntua todella epämukavalta. Eli et suostu mihinkään, missä et ole täysillä mukana.

Päivä 30 – Näe asiat rakkauden kautta

Mene johonkin missä voit tarkkailla ohitse kulkevia ihmisiä. Tarkkaile, miten he käyttäytyvät ja onko heillä ”kiltteysohjelmointia”. Esimerkiksi olin eräänä päivänä ravintolassa ja aioimme astua erään naisen kanssa yhtä aikaa käytävälle omista looseistamme ja melkein törmäsimme. Hän välittömästi alkoi pyytelemään vuolaasti anteeksi miten hän sillä tavalla melkein hyppäsi eteeni. Meissä oli kuitenkin kummassakin vikaa ihan yhtä lailla, eli ei hänen olisi periaatteessa tarvinut niin vuolaasti pyydellä anteeksi. Tunnistin hänestä heti tuon miellyttäjän käytöksen. Tunnista näitä piirteitä itsessäsi ja toisissa ja suhtaudu niihin ystävällisyydellä. Samaan aikaan tee kuitenkin päätös muuttaa nämä toimintamallit itsessäsi.

Nyt pääsimme haasteen loppuun. Minkälaisia tunteita tai ajatuksia tämä herätti sinussa? Mikä oli sinulle kaikkein vaikein tehtävä?